Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Se puhe kelpasi, ja Höylänen, Pikilanka, Peltinen ja pari heidän naapuriansa läksi marssimaan »Hiljaista rauhaa» vastaan. »Seis», huusi Peltinen, »me emme enää kauemmin voi kärsiä, että te täällä omin käsin anastatte meidän laillisen oikeutemme ja rupeatte tappelemaan keskellä katua! Te olette kaikki meidän vankimme.» »Mitä», huusi ukko Swart, »mekö antaisimme vangita itsemme?»
Kyllä runoilija kehuu, että me ylioppilaat muka olemme 'vapaita hengen lapsia' ... mutta toverit, elkää uskoko sitä, se on pelkkää korupuhetta ilman pontta ja perää... Orjia me olemme, henkisesti orjia, vääränvalantekijöitäkin..." "Mitä? Vääränkö valan? Kuuleppashan!..." "Mekö vääränvalan? Punnitseppas sanasi, et tässä sentään niinkään iltiksesi saa haukkua..."
Lähdetään me yhdessä katsomaan. Tunturin lakeen, lähtökohtaan, jos näkyy tämä linjan aukko, silloin todellakin näkee, meneekö se oikeaan, ja voi ojentaa jos ei mene. Mekö kahden lähtisimme, ja toisetko jäisivät tänne hakkaamaan? kysyi Mikko tyynesti. Niin. Mutta nythän tavoittaa yö.
Mitä? Mekö pyytäisimme Ranskalta lupaa saada kääntyä toisen vallan puoleen asioissa, jotka koskevat meidän omia etujamme? Vai niin, hyvät herrat! Siis on tultu niin pitkälle, että maa, joka sanoo olevansa vapaa ja itsenäinen, ei tohdi virkkaa sanaakaan ilman tuon n.s. liittovaltansa suostumusta. Teidän ylhäisyytenne vihamiehet... Mitä vihamieheni minua liikuttavat?
Hän tahtoi säälimättä alastomaksi paljastaa sen kerrassaan raukkamaisen periaatteen, joka piili edellisen puhujan kehoituksessa. "Mekö emme menisi eteenpäin kertakaikkiaan valitsemallamme tiellä!? Me, jotka olemme ottaneet vasta ensimmäisen askeleen! Me, jotka vasta alamme! Huono on se ääni, joka nyt huutaa seisahdusta. Eteenpäin nyt jos koskaan!
Severin luuli olevansa radan puolivälillä taikka kumminkin lähellä sitä. Hän puhutteli hevostansa. "Nyt Orkko," sanoi hän, "on meidän koettaminen, kuka täällä tänäpänä on radan herra, mekö vai muut." Ja hän kiristi hiukan suitsista. Orkko kuuli puheen ja tunsi suupielissään kiristyksen. Hän harppasi vielä pitempiä askeleita ja otti niitä taajemmin.
Nyt ykskö meistä, Joilt' uljain mies maan pääll' on surmans' saanut, Kun rosvoj' auttoi, mekö tahraisimme Kätemme katalilla lahjoilla, Pois myyden kunniamme uran laajan Niin turhasta, kuin kouran täys' on kultaa. Parempi koira, joka kuuta haukkuu, Kuin moinen Rooman mies. CASSIUS. Mua älä hauku! En sitä kärsi. Itses unhotat sa, Kun näin mua härnäät.
Mekö jälkeiset toimettomina ja eteemme ajattelematta täällä astuisimme näitä kalliita ketoja, näitä rakkaita rantoja taikka surutonna soutelisimme näitä viehkeitä vesiä. Mekö lääniherran orjuudesta pelastuneina nyt vaipuisimme velan orjiksi ja koronkiskurien säälimättömän ikeen alle. Kun terve mies astuu, ei nojaa hän toisen käsivarteen eikä kainalosauvoihin.
»Ne ovat varastaneet jotain!» lausui joku taaemmista. »Mekö varastaneet? Suus kiini, kuka se olikaan!» Syyllisestä ei saatu selkoa. »Niin, no, miksi ette sano sitten. Voihan kuka tahansa ajatella, että teillä on siellä joku varastettu kallis kapine, kun ette » »Sanotaanko heille?» kysyy nyt Liispetta vahtikumppaniltaan. Ja nyt päätettiin kertoa kaikki tyyni.
»Hyvänen aika, vaikka tohtori oli kieltänyt?» »Vaikka vaan, mekö pieniä kipuja sairastelisimme. Johan nyt. Emme paljon piittaa, vaikka pää poikki menköön. Ensi talvena sitä pojat taas voimistelevat Kuopiossa.» »Mutta luvut, Jussi?» »Luvuista vähät. Jääkööt naisille, nehän niitä tuntuvat tähän aikaan niin haluavan. Miehillä on Suomessa parempaakin työtä.
Päivän Sana
Muut Etsivät