Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Yhdeksän nuorta nunnaa on päättänyt, jos mahdollista, luopua luostari-elämästä ja kaikista sen yhä palaavista, taikamaisista menoista. Tänä iltana me pidimme kokousta sisar Beatricen kammiossa. Täti Agnes yhtyi meihin.
Lauloivat noin; ja sitten kanssaan veivät mun kohti jalopeura-kotkan rintaa, miss' seisoi meihin päin Beatrice. Siinä virkkoivat: »
Hyvä, hyvä, vai on teilläkin samat nälkäpalkat? Siis aseihin miehet! Ei ole meidän aseemme rautaa eikä terästä, joka lihaa syö. Se on vaan suuri, yhdistävä sana. Se on yksimielisyys. Katso kuinka te yhtäkkiä vaikenitte, niin että jo kuulen hyttysen laulun korvassani. Ja taas te katsotte epävarmoina tänne. Mitä on muka se yksimielisyys? Yhtykää meihin, veljet, ja te opitte sen aseen.
Itki hän kumminkin, kunnes siihen nukahti. Suutarinemäntä tyttärineen astui asuntoomme. Kun hän meni sängyn luo katsellakseen sairasta, seisoimme mekin hänen vieressään ja katsoimme vuoroon äitiämme vuoroon vierastamme silmiin. Syvän huokauksen laski hän vihdoin ja katsahti meihin. Silloin rupesi sisareni itkemään rajusti.
Ol' sydän sulla paikoillaan, Ja silmäpari sirkku, Ol' pääsi herkkä oppimaan, Ja käs' ja jalka virkku: Sun liitti kuntos meihin kiinni, Kuin niinipuuhun liittyi niini, Jäseneks perheen meille jäit, Kanssamme riemut, murheet näit.
Niin jokainen määrää näköalansa oman kantansa mukaan, ja joka katoovaa valkeutta katsoo, arvaa sen ulottuvan vaan itseensä asti. Minkä vuoksi on auringon lasku useimmista ihmisistä miellyttävämpi kuin nousu? Senkö tähden, että harvat näkevät nousua usein, vaiko siitä syystä, että mikä on katoova, kuoleva likemmin koskee meihin? En sitä luule.
Tuo horjuva, likainen lauma tietköön, Mik' olen, kun en liehakoi, ja siinä Kuvansa nähköön. Heitä hemmotellen, Sen sanon, senaatille kasvatamme Kapinan, uhkan lauhaa, jonka itse Me kylvimme ja istutimme, heitä Kun meihin sekoitimme, ylimyksiin, Joilt' ei muu kunto eikä voima puutu, Kuin minkä lahjoitimme kerjureille. MENENIUS. Jo riittää! 1 SENAATTORI. Kuulkaa, riittää jo!
Mokoman häpeän kärsittyä on itsekullakin, jolla on sydän rinnassa ainoastaan kosto ajateltavana! Sinä olet yksi kätemme sormia; joka sinuun koskee, se tekee meihin haavan, joka väijyy sinun henkeäsi, se väijyy meidän. Omar on ennättänyt muutamain tuntien matkan edelle meistä, mutta Jumalan avulla me ennen iltaa surmaamme hänet.
Nyt ei sanat eikä Käs'-voima auta, keihäät vaan ja nuolet. Yks sotureista silloin käsilleen Sun otti, ikkunaan sun vei ja huusi: "Se nuoli, minkä meihin käännätten, On tämän lapsen surma."
Ja juhlallistahan olikin luonto ja ympäristö, eikä ollut ihme, että se meihin vaikutti. Ainahan tuommoiset muistot muinaisilta ajoilta tunkevat ihmismieliin ja herättävät vakavia mietteitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät