Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ellu kääntelihe kovin levottomana. "Kuinka sinun laitasi on, Ellu parka?" kysyi emäntä. Sairas toipui äkisti. "Niin", sanoi hän; "kyllä minä, vaivainen mato ja matkamies, nyt viimeinkin taidan löytää." "Mitä sitten?" "Isänmaani." Samassa riensi Mikko ulos, sanaakaan sanomatta. "Jumala varjelkoon!" huudahti emäntä. "Eihän toki niin liene laitasi?" "Kyllä on, emäntä hyvä, kyllä se niin on.
Se ei kysy tahtoa sun, ei mun, se ruusujen tuoksuun tappaa tään, tuon ruhjovi ruusunpiikeillään. Tomuhiukkanen, tähti tai mato maan ikirauhaan polkien polkuaan se kaikki ne siittää ja murskaa vaan. Olemuksesi pohjasta etseit elon pulmien avainta. Mitä sen oli ulkopuolla, ylenkatsoit ja torjuit sa.
Ettekö te siis ole tyytyväinen omaan kohtaloonne? Minäkö? kysyi hän ikäänkuin olisi hämmästynyt semmoista kysymystä. Pakosta minun kyllä täytyy olla tyytyväinen. Mutta on eräs mato, joka aina rupeaa kalvamaan. Eikä saa estää sitä kalvamasta, täytyy uskoa sitä ääntä, sanoi Nehljudof antautuen kokonaan hänen petokseensa.
Hän huokasi ja tuskan ilme kohosi tuon kauniin suun ympärille, todistaen, että myös tämän tyynen pinnan alla asusti kalvava mato; äidin sydänhuolena on nimittäin aina lapsensa onni ja onnettomuus. Voi kuitenkin, ajatteli Anna suruisena, hän ei tiedä miten mustalta minusta kaikki näyttää.
Hänen ainoa intohimonsa, joka oli yhtä julma kuin kasveja tuhoava, näkymätön mato, oli kaiken jyrsinyt ja nakertanut muru muruselta. Asia ei häntä liikuttanut ennen kuin Méraut uhkasi kertoa sen kuningattarelle. Vasta silloin pudotti hän suurennuslasinsa ja alkoi matalalla äänellä ja ripitettävän uskovaisen huokauksilla tunnustaa kaikellaista.
Itkusilmin täytyi pikku paronin tehdä tuota vaikeaa tehtäväänsä, joka kävi aina vaivalloisemmaksi, mitä enemmän kalat söivät, ja tuskinpa saattanee sanoa, kumpi enempi kärsi, mato vaiko pikku paroni.
ROMEO. Ei armoa, vaan piinaa. Taivas tääll' on, Miss' elää Julia; joka kissa, koira, Pieninkin hiiri, halvin mato täällä Taivaassa elää ja saa hänet nähdä, Sit' ei saa Romeo.
Miksi etsitte täältä häntä, jonka tiedätte istuvan kahleissa, te tunnottomat miehet?» »Vaimo, kiitä Jumalaa, ettäs valehtelet nyt. Kahleet ja vankeuden on hän jättänyt kuin mato kuorensa. Vapaa on poika, vapaa kuin sorsa valtameren pinnalla, kuin pääsky ilmassa. Eikö ole hän jo kotona?» »Korkeuden Jumala! Puhutko totta, mies, vai mielitkö laskea hirmuista leikkiä?»
Siinä tilaisuudessa oli hän pitänyt puheen, naisten alhaisesta asemasta yhteiskunnassa ja heidän sortotilastaan, kehoittaen kaikkia järkeviä Suomen naisia ryhtymään taisteluun tätä luonnotonta yhteiskunnallista järjestystä vastaan, ja pontevan puheensa hän oli lopettanut innostusta hehkuvilla runosäkeillä: "Pää pystyyn vaan, Sä olet nainen, Et halpa mato maan!"
"Kantakaa toinen toisenne taakka", ajatteli Maria, "hän on hyvä ja jalomielinen mies." Keskellä tietä makasi ruskea mato; molemmat huomasivat sen ja kumartuivat yht'aikaa pelastaakseen sen joutumasta tallatuksi. Tuo tapahtui niin äkkiä että Maria purskahti luontevaan, lapselliseen, heleään nauruun.
Päivän Sana
Muut Etsivät