Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Minä viheliäinen mato yritin ylpeillä ja niskoitella vielä haudan partaalla. Mutta rovasti on opettanut minulle toisin. Nyt en saa rauhaa, ennenkuin kaikki on tuomarille ilmoitettu. Hyvät ihmiset! sanokaa suoraan vaan kaikille, että minä Joosepin surmasin. Antakoot minulle ihmiset anteeksi jos voivat, sillä häijy ja huono olen ollut, ja armahtakoon Jumala minun köyhää sieluani".
Kun nyt vähitellen aloin tulla siihen käsitykseen, etten voisi koskaan vapautua paheesta, niin ei ollut minulla muuta neuvoa kuin tottua siihen ajatukseen, että tuo mato jää ainaiseksi minua kalvamaan, että tuo salaisuus, tuo sisäinen häpeä on erottamattomasti liittynyt kohtalooni.
Teidän olisi parempi jättää minut, jos suvaitsette, kulkiaimena kiertelemään maata. Mato on kahta pikemmin suorittava minun asiani".
»Minun tuntini ovat vain minuutteja enää», sanoi rosvo; »sitä surempi on armo, jos ne kulutan hyödyksi sille miehelle, jonka käsi aina on iskenyt minua, niinkuin minunkin käteni on vielä kipeämmästi lyönyt häntä.» »Sinunko kätesi olisi vielä kipeämmästi lyönyt minua! Sinä rikkipoljettu mato!» vastasi ritari, halveksivasti katsahtaen viheliäisen vastustajansa puoleen.
Anna, elämäni, autuuteni! sanoi hän, polvistuen hänen viereensä; sinä itket ... sinun kyyneleesi putoovat minun päälleni, sillä minä olen ne aiheuttanut ... voi minua... Minä olen sinua haavoittanut, loukannut sinua ... sinun vallassasi on antaa minulle tuomio... Ole armollinen, Anna! Tai muuten minä tempaan pullon kädestäsi, juon myrkyn ja kuolen kuin mato sinun jalkaisi juureen!
Viimein hän hieman tuimalla tavalla punalti päätään ja sanoi: "No sitä tuon hyvän isän aitauksessa on vaikka minkälaista elävätä, niinkun tuo Lintu Herkkokin. Mutta jos se Kaisa löytyisi ja olisi asiain peräänkysyjätä niin ei sen rötkylän jalkaa mato purisi." "Minkä sille taitaa. Kun kerran Kaisa kuoli, niin meni kun Mehtosen viina."
Mutta nyt hypähti Maria ylös säikähtyen ja heitti Klaus herran kukat kauas kädestään: «Huu!« huusi hän. Kauniimmasta kukasta oli suuri, musta mato kontannut ja pitkin tuota punaista M ää ryömien lähestynyt Marian kättä. Johannes oli voittanut.
Siitä aamusta saakka, jona hän tyttärensä suusta kuuli sanan: murhaaja, ei hänelle enää mitään oikeen onnistunut. Hän oli, kun näki, mitenkä tytär vastasi hänen isälliselle rakkaudelleen, vetäynyt takaisin omaan itseensä, niinkuin mato kuoreensa. Ulkonäöltään oli kapteeni sama kuin ennenkin, mutta levottomuus oli päässyt häneen. Hän ei voinut ymmärtää, mistä Amanda oli ottanut sanat; Kaarlo elää.
Hän sanoi, että raamattu puhuu 'heidän mahdistansa, joka ei kuole, ja tulesta, joka ei sammu, ja että se merkitsee, että jokainen syntinen, joka joutuu helvettiin, saa omat vaivansa omien syntiensä mukaan. Ja hän sanoi, että mato alkaa kalvaa sieluamme jo nyt, kun heräämme syntejämme tuntemaan.
Mutta tavallisille tyttölapsille ei ole tarpeellista antaa ajatuksilleen ja tunteilleen senlaista valtaa; ja Thinkahan oli kuin luotu elämään ja olevaan toisen tahdon mukaan!... Mutta tämä kysymys se kuitenki käänteli ja väänteli kuin mato vatsassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät