Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Matin äiti oli valmistanut jo illallisen valmiiksi, kun Matti tuli kotiin. Illallista syötyään ja vähän aikaa tarinoituaan alkoivat talossa jo nukkumaankin käydä. Hetken kuluttua jo useimmat talon väestä makasivatkin sikeässä unessa. Mutta Matilla se uni ei tahtonut sujua.
Erittäin hellästi katseli hän pieniä kerjäläislapsia ja koetti heille opettaa jotakin hyvää. Kaikissa toimissaan oli Matilla apuna lempeä vaimonsa, jota hän rakasti enin mailmassa, ja luki kaikki hyvät toimet hänelle ansioksi. Kirjoitti Alkio.
Joukko oli liian suuri ... ei kukaan sanonut olevan tilaa tuvassaan, eikä missään ollut sellaisia joutilaita huoneita joita olisi saanut ilmaseksi hyyrätä. Matilla oli oikein taas hätä kädessä, semminkin kuin Tiinakin oli kokonaan taipumaton enään pitennystä myöntämään.
Ja kohta sen perästä alkoi kuulua askeleita kammariin päin. Antti arvasi tulijat, aukasi kammarin oven ja iloinen ihastus levisi kasvoihin kun näki perheensä rientävän vastaan. Matilla pieni myssy päässä, lyhkänen villanuttu päällä, sievästi napissa kiini. Leveät, lyhytlahkeiset harmaat housut ja pienet lippakengät valkeitten sukkain päällä töpötti jalassa.
Ennenkuin kukaan muu ehti sanaakaan sanomaan, astui tulija Louhelan Antin luo ja kauhea taistelu alkoi. Mutta jos oli Antti harteva, niin oli Matilla työntekijän rautakourat. Jäykkänä korisi hetkisen päästä Antti lattialla. Matti oli hänet kuristanut... Kamala oli ollut ensimmäinen kohtaus, mutta se riemu, mikä ensi kauhistuksen jälkeen pääsi vallalle oli kahta suurempi.
Olipa hän kirkkomäellä vieraatkin saanut kysymään: »kenenkä tytär tuo soma tyttö on?» Jo oli Helenalla sulhasia käynyt iso joukko toista kymmentä, naapuripitäjäänkin oli häntä rahomassa käyty, mutta hän ei ollut enää saatavissa. Matilla oli hänen sydämmensä, Matissa oli hänen elämänsä. Kylässä tuumittiin ja ihmeteltiin. Minne oli Matti lähtenyt, minne oli hän kadonnut.
Vaikkei Matilla ollut mitään toivonsijaa saavuttaaksensa ihanteensa omakseen, olisi kuitenkin Maijan pitänyt aina olla hänen nähtävillään. Matti piti tyttöä niin paljon itseään ylevämpänä, ett'ei hän tohtinut ajatellakaan tosiaan semmoista tapahtuvan, että hän voisi ja rohkeneisi tyttöä omakseen pyytää. Tämmöinen asiain tila teki Matin elämän melkein sietämättömäksi.
Mistä on Marttalan Matilla niin tarkat tiedot hänestä? Kellari-kamari kuka oli tuon kuuluisan pahantekijän kumppani? Siinä kysymyksiä, jotka tuiskuna lensivät sikin sokin Jaakon sielussa. Häntä kauhistutti pudistutukseen asti ja veri virtaili raivoisasti hänen suonissaan, muistellessaan mitä hän oli nähnyt ja kuullut.
Mistäs te Kreeta sellaisia lauluja olette oppinut, uskalsin minä kysyä. Mistäs minä niitä olen oppinut, toisti hän ja lisäsi melkein puolustavaisesti: tuleehan sitä joutessa jotakin mieleen. Ja niin me kaikellaista pakisten yhä lähenimme Birger Jaarlin kaupunkia. Matilla oli tilaisuus osoittaa "osaavaisuuttansa" useinkin matkan kuluessa. Niinpä tuli meitä vastaan Looterin Mikko.
Pidä suusi kiinni! sanoi jättiläinen suuttuneena. Sinä saat vielä nähdä, että minä syön tuon nulikan! Minulla on nyt oikein oiva ruokahalu. Vai niin, kolme arvoitusta! No, mitä sinä olet ja minä en ole? Kymmenen vuotta vanha, vastasi Matti Nopsa. No, se on kyllä totta. Mutta mitä se on, jota minä olen ja sinä et ole? Matilla oli hyvä halu sanoa: tyhmä.
Päivän Sana
Muut Etsivät