United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maisteri vilkaisi silmäpuolellaan Mattia, joka kaikella tarkkaavaisuudella etäämpänä seisoen kuunteli. Oikein jo korvissa humisi merituuli Matilla, ja ajatuksissaan oli hän olevinansa kaukana merellä ukon kanssa kalastamassa.
Olisittepas vielä haravamiehen tuonut mukananne, niin sitten se vasta oikein olisi, sanoi Auno ruokapöydässä säynään kimpussa askartelevalle vieraalle. Mistäpä se Matti antaa, kun Matilla ei ole, sanoi vieras. Mattiko se on vieraan nimi? kysyi Auno. Ei ole kuin Janne. Janne Koivula on minun nimeni.
Hän ei ollutkaan pitänyt pyhiä rakkauden lupauksiaan, vaan oli rikkonut ne, herra ties, kuinkakin usein ja vieläpä niin siveettömällä tavalla, että oli ottanut öisinä ailoina vastaan nuoriamiehiä ja maannut heidän kanssaan, josta Matilla oli itsellään tuore ja varma todistus.
Vai niin, sanoi ruustinna lempeästi, ja rovasti kysyi, minnekkä oli matka. Tännehän se on vähän matkan päähän ... mikä tuonne lie, peninkulma ja vähän toistakin ... Lapinlahden tien varteen. Onko matka Lapinlahdelle päin? Sinnehän se on ... sillä on tällä Matilla siellä sukulaisia muutamassa talossa ... kuuluu sen talon rappusille näkyvän Lapinlahden kirkkokin.
Tuon torpan, joka hänelle ennen niin tutunmoinen oli ollut, hän sivutti, sillä ei hän tuntenut enään olevan mitään semmoista vetovoimaa, joka hänet olisi sinne houkutellut. Hänen kotikylässään odotettiin, että Matti toisi nyt tuon oudon morsiamensa tullessaan, sillä yleisenä tietona oli että Matilla semmoinen oli olemassa.
Näillä neuvoilla varustettuna sai Matti lähteä kuntakokouksesta. Isännät arvelivat tehneensä Mattia kohtaan varsin jalomielisesti ja uskoivat että hän meni hyvinkin rauhoitettuna kotiinsa. Mutta mikä lieneekään vaikuttanut, Matilla ei ollut kokouksesta tullessa niin iloinen mieli kun otaksuttiin. Yksin hän käveli ... ei tahtonut muiden seuraa pitää.
Kävi Matti Pekkolassakin. Ei uskaltanut menemättä olla, koska Pekkolainen oli rikas ... ja saattaisi häneen joskus tarvita, köyhä kun oli itse. Hampaan kolossa Matilla kyllä oli, mutta sen täytyi siellä pysyä, ainakin toistaseksi. Lupasi Pekkolainen tuoda, kun Matti asiansa puhui.
"Kait sen nyt tietää ilman epäilemättä, että Matilla parempi on olla vanhan ja vakavan äijän kasvatettavana kuin että suutarien joukossa ja ylenannettujen parissa, jossa paha esimerkki on hänellä joka käänteessä nähtävänä", sanoi Elsa. "Siksi tuon minäkin otin, ja kun häntä itseäänkin niin halutti. Mutta olihan minulla muutakin asiaa.
Mikähän siinäkin lie, että muutamilla on, muutamilla ei? Niin olikin, ett'ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, muttei muuta joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan pienessä mökissä pappilan metsäsaralla. Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo olleet kauan ... ja pieniä. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka riski, ja pieni oli Liisan lehmä.
Samassa kuin vaimonsa, joka ei voinut ymmärtää, mitä Jolsan Matilla oli puhumista salaan hänen miehensä kanssa, avasi oven tyydyttääkseen uuteliaisuuttansa, vastasi kapteeni hiljaan: "Minä lupaan!" Ilon hohde lensi Matin silmistä. Mutta kun nyt rouva astui huoneesen, sanoi hän: "Tiesinhän minä, että sääliksi käy teille laiva-miehenne onnettomuus.