Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Voitteko sanoa, missä talossa neiti Anna Clifton nyt oleskelee Camden-townissa? Neiti Anna Cliftonko? huusi rouva. Niin. Teidän tyttärenne luullakseni. Hän, joka matkusti Lontoosen viime yönä. Ei minulla ole sennimistä tytärtä, vastasi hän. Minä itse olen Anna Clifton, ja tyttärieni nimet ovat Mary ja Susanna. Tässä on tyttäreni Mary.
"Ovatpa niinkin", sanoi John nauraen, "huutokauppakamarissa saisimme kaikista yhteensä tuskin viisikymmentä dollaria enempää, mutta meillä täyttävät ne mainiosti paikkansa, ja, Mary kulta, lopullisen päätöksen asiassa tekee se juttu, ettei meillä enää ole rahaa." "No, ellei ole, koettakaamme saada nämä kuntoon hyvien haltijain avulla", sanoi Mary.
Minua oikein kummastuttaa, että niin ylhäinen rouva kuin lady Huntingdon voi käskeä mokomaa väkeä. Semmoinen menetys ei todellakaan ole comme-il-faut. Minä en käsitä, kuinka lady Mary taisi kehoittaa meitä käymään tuommoisessa kokouksessa, ja minä ihmettelen itseäni, että ollenkaan lähdin sinne.
"Semmoisesta muka onnettomuudesta ei maksa vaivaa puhuakaan," sanoi hän; "Mary itse oli henkensä kaupoilla!" Hän ei käsittänyt, miksi naiset niin lohduttomina itkivät, sillä äiti ja sisar tuskin vähemmän haikeasti kuin Mary itse surivat paljaan äänen menetystä.
Ei, vastasi hän nauraen; Susanna on vielä pitempi ja mustanverisempi kuin Mary. Kutsu Susannaa, kultaseni. Ei aikaakaan, niin neiti Susanna astui sisään. Tuossa seisoivat kaikki kolme edessäni A. Clifton, S. Clifton ja M. Clifton. Ei ollut useampia tyttäriä.
"Te olette se köyhä vaimo, jolle satukirjani annoin", sanoi hän. "Olen nähnyt teitä puistossa, vaan Mary ei koskaan laskenut minua puhuttelemaan teitä. Olen eksyksissä, enkä ollenkaan tiedä missä Mary on. Hyvä, rakas vaimo, tahdotteko ottaa minut huostaanne?" Oi, kuinka äkkiarvaamatta ilo voipi murhetta seurata!
"Tänäpänä pitää teidän, tyttö kullat, vihdoinkin laulaa minulle jotakin!" sanoi nyt Franklin, "mutta antakaa vaan olla näin hämäräistä, musiikki niin soi suloisimmin, vaikuttaa mahtavammin kuin muutoin." Sisarukset nousivat istumasta, Mary avasi kannen klaverista, joka seisoi lähellä ikkunaa, ja Cecilia siirsi tuolin hänelle.
Lapset ovat paranneet: 'maksa tohtorille, lausuu hän, ja menee taaskin klubbiin. 'Tule kanssani teateriin! pyytää häntä vaimonsa. 'En, se on niin ikävästyttävää, hän vastaa. 'Jää kotiin tänä iltana! sanoo vaimonsa. 'Mitä minä kotona tekisin? vastaa hän." "Kiitoksia, isä," sanoi Jenny, "tuo oli kaunis kuva, tuo." "Joka ei kaipaa alkuperäistä totuutta," lausui Mary.
Mary näettekö puheli erään sotamiehen kanssa ja he kävelivät eteenpäin, ja siellä näytettiin nukkinäytelmää, jonka tähden unhotin katsoa minne he menivät; tuossa paikassa olivat näkyvistäni, enkä enää löytänyt heitä missään. Ensin peljästyin hyvin, mutta nyt olen oikein iloinen ettekö tekin ole?" "Olen, hyvin iloinen", vastasin kaikesta sydämmestäni.
Mutta kun kapteeni Charlesin raskas käsi nyt laskeutui hänen tukallensa ja alkoi sitä hiljaa silitellä, sulki hän silmänsä eikä liikahtanutkaan. "Little Mary", supisi kapteeni hiljaa. Se tapahtui nyt ensi kerran.
Päivän Sana
Muut Etsivät