Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Mun Eyani ylin, tulenlieska nyt ahjossa Atlahan sylin! Ma kannan sun vaaroista vellamon viekkaan, maat marjoja, puun-oksat omenoita tarjoo, me heitämme huolemme heleähän hiekkaan ja vöitämme viikunalehdet ei varjoo, sa riemuat, huudat, ja huojuvat tulipuna-horsmien luudat. Atlantica! Armas, me ollaan, me kaksi! Me mahtavat täällä, muu maailma tuolla.
Ja niin sitä taas kuljettiin kappaleen matkaa; tyttö poimi marjoja, ja Thorbjörn astui vieressä. "Hyvä olit, kun tätä tietä tulit," virkkoi hän; mutta Synnöve ei siihen mitään vastannut. "Pitkältä on kesä tuntunut," alotti hän jälleen; mutta ei hän siihenkään vastausta saanut. Käydessä ei näy puhe sujuvan, mietti Thorbjörn; "eiköhän lie paras odottaa Ingrid'iä," ehdotteli hän.
Katolisissa maissa näkee vähän väliä pystytettynä ristiinnaulitun kuvia. Poika puistossa Poimi marjoja, Noita kypsiä, ruskeoita Böhmilaaksojen kirsikoita. Näki tuonnempaa Kaksi kirsikkaa, Näki tyttösen silmää kaksi, Halu leimahti polttavaksi. Vesi seisauttaa Kulovalkeaa, Pojan kiihkoa tyttösestä Purot, viinitarhat ei estä.
Monikymmenlukuinen urpiaisparvikin iloisina hilmerehtäen pyrähteli puutarhan suurissa pihlajissa noppien niistä huurteeseen jäätyneitä marjoja. Tätä katsellessa ja uunin hulmuavan tulen lämmössä kyyneleet hiljalleen kuivuivat. Oli kuin kesäaamun aurinko olisi noussut elon vainiolta sulattamaan yön hyisen hallan ja elon kasvit herättämään uuteen eloon. Kahdeksas luku.
Hedelmäin sydämiä ja marjoja putoilee niiltä koville lehdille ja synnyttää raesateen tapaisen rapinan. Tikat täyttävät metsän kopinallaan, ja metsän syvyydestä kaikuu jyminä, kuin ratsastajain parvi sieltä läheneisi. Sen synnyttää pisonsikain lauma, joka ensin maan rikki polkee, ennenkuin sitä torahampaillaan tonkivat.
«Katsos Leonore!» hän sanoi osoittaen taivasta, josta sinipilkkuja pilkisti esiin pilvien lomitse, jotka olivat kaiken päivää itkeä tihruttaneet, «katsos, nyt selkenee! Nyt on meillä kesä, nyt me käymme ulkona yhdessä poimimassa kukkia ja marjoja!» Ja hänen sinisilmänsä loistivat hyvyydestä ja elämänilosta.
Heti päivällisen jälkeen sanoi iso sisar: "Nyt olemme syöneet vadelmat, emmekä ole keittäneet ollenkaan talven varaksi. Olisi hyvä, jos nyt olisi kaksi korillista tuoreita marjoja; ne puhdistaisimme kaikki illalla, ja huomenna keittäisimme ne suuressa malmipadassa, ja sitte söisimme vohvelia ja vadelmahilloa!" "Tule, niin menemme metsään poimimaan", sanoi Teresia. "Sen teemme", vastasi Aina.
Mutta sittenkin pelotti, että jostakin päin tulee joku, joka hänet sieppaa ja kantaa kynsissään syvään korpeen, josta hän ei pääse koskaan pois, vaan saa ijankaikkisesti poimia marjoja... ja aina kun astia on täynnä, niin se yht'äkkiä tyhjenee ... Kuulkaa! huudahtivat kaikki yhtä aikaa. Kuului laulua, Raution Kallen ääni! Kaikki riemastuivat. He pukivat jo vaatteensa, mitä olivat riisuneet.
"Nuo nyt owat saaneet päähänsä sen hullutuksen, että heidänkin pitäisi muka saada noita turhia wesiä ja marjoja, joita toiset tuhmat ostawat kalliilla hinnalla! Ei se ole muuta mitään kuin rahan onki, jolla yksinkertaisilta riistetään rahat pois; ei pidä heille antaa niitä, ne maksawat niin paljon", sanoi Saita wanhemmalle waimolle.
He palasivat kohta, Sikri kantaen suurta maljaa kukkurillaan hohtavankypsiä suuria mansikoita ja Aunolla kumpaisessakin kädessään isot maitomukit. Laskiessaan maitomukit pöydälle Auno sanoi: Tässä olisi vieraille marjoja ja maitoa, mutta asian mukaisia syöntiastioita meidän talossamme ei ole. Vieraat naurahtivat ja rupesivat kuin kotonaan tapailemaan astioita.
Päivän Sana
Muut Etsivät