Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Sadepisarat tippuivat märistä hiuksista alas kaulalle, hän ei sitä tuntenut. Röijy oli läpimärkä ja hän vapisi vilusta, vaan ei ollut siitä millänsäkään. Nyt hän ei enää tuijoittaen katsellut lahtea ja höyrylaivaa. Hän oli kääntänyt kasvonsa toiselle puolelle, tuonne vuonon toiselle rannalle päin, josta hieno sinertävä savu nousi puiden latvojen väliltä.
Hän huomasi kaaren, jonka kengällään oli käytävän hiekkaan piirtänyt, ja tuntui kuin olisi kuullut puhuttavan Marista, Aaposta, Jorista ja tuhansista seikoista.
Ja hämärä unikuva niistä hajanaisista märistä kengistä näkyi tulevaisuutta hapuileviin silmiin, ettei näkynyt käsittävän ollenkaan sitä Hannan esittelyä; vaan kun tunsi, että hänen pitäisi siihen jotakin sanoa, niin mukautteli: »Kyllä niistä sentään vielä. Tulee niistä sentään. Saahan niistä jotakin. Tulee niistä ehkä. Ehkäpä niistä tulee.»
Mutta näyttipä ainakin siltä kuin nämät kaksi olisivat olleet yhteen sidotut, tahi oikeimmin sanoen, ettei Severin päässyt erkanemaan Marista. Hän oli ikään kuin näkymättömillä kahleilla kiinnitetty tyttöön, niin että mihin Mari meni, sinne täytyi Severinkin mennä. Se oli kyllä emännän käsky, mutta kaikille näkyi niinkuin siinä olisi ollut jotain muutakin. Tämän kaiken havaitsi isäntä.
Hän ei ollut nähnyt Maria Aapon häitten jälkeen kuin yhden kerran muutamana iltana alushameisillaan kartanolla reuhaavan kuin hurjistunut. Mihin lienee sitten joutunut? Elsa käänsi lehteä lukeakseen muuta ja unohuttaakseen tämän ikävän muiston Marista. Hän luki taas Riston kirjeestä: »Niitä siteitä, joilla minun sydämeni on kiintynyt Mariin, pitäisi olla katkomaan suuri voima.
Severin heräsi korttierissaan. Se oli jotenkin varhain aamulla. Hän tunsi pistoksen sydämmessään. Jotain kauheata, hirmuista oli tapahtunut. Hän nousi istualleen vuoteellansa. Pää tuntui raskaalta. Mutta se ei ollut mitään hänen mielensä raskauden suhteen. "Mari, Mari!" huudahti hän tuskissaan. Vaan Mari oli hänestä kaukana. Ja hän oli vielä kauempana Marista. Hän koetti koota muistojansa.
Senvuoksi luulen, että olisi onneksi pikku tytöllemme, jos antaisimme hänelle nimen Maikki tädin mukaan..." Dora oli yhä vielä alla päin. "Mutta etkö luule että äitisi pahastuu, jos nimitämme tytön Maikki tädin, emmekä hänen mukaansa?" "Sofi" oli rumin nimi minkä Dora tiesi, mutta hädissään esitti hän mitä hyvänsä, päästäkseen "Marista". "En luule", vastasi Eugen luottavasti.
Marista erottua asteli hän hiljalleen kotia päin, mieli maan tasalla ja pelotti. Kukaties on hän tehnyt hyvin suuren synnin!
Ryskyen ja rätisten riutuivat isot murtoläjät tulen kaikki nielevän voiman alla, ja musta, synkkä savu kohosi korkealle yläilmoihin, ja pian olivat puurydöt kuokokselta puti puhtaana ja muu tarpeetoin törky palaneena. Marista ei ollut tällä kerralla noin kovaan työhön, jonka syytä nyt emme huoli mainita.
Valtamerellä ei näkynyt yhtään purjetta eikä maalla niin laajalti kuin sitä näin, yhtään taloa eikä ihmisiä. En uskaltanut ajatella, kuinka toverieni oli käynyt, enkä katsella kauemmin näin autiota maisemaa. Olihan minulla ilman sitäkin kylliksi päänvaivaa märistä vaatteistani, väsymyksestäni ja nälkää potevasta vatsastani.
Päivän Sana
Muut Etsivät