United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pankaa äiti tuo kahviastia kaappiin, sanoi Mari hätäisesti ja viekkaalla toivolla, että äiti sen tekee huomaamatta mitään. Minkä vuoksi? kysyi äiti. Haluttaako sinua kahvipapuja? Ei haluta! Mari purskahti itkemään. Kuulettehan, ettei haluta! Kuulen, kuulen vähemmälläkin, hyvä ystävä! nauroi äiti. Susanna ja Jussi tulivat sisään, kun Mari vielä intti ja itki, että häntä ei haluta.
Tätä ajattelin silloin ja olen nyt potiessani ajatellut monasti jälkeenkin päin. Sydämeni on sulaa liikutuksesta ja kiitollisuudesta häntä kohtaan, ajatellessani hänen harvinaista huolellisuuttaan. Monesta yksipuolisuudesta on Mari minut parantanut. Ennen olin esim. niin kiihkoillen rauhanaatteen kannattaja, että melkein voin pahoin joka kerran, kun näin sotamiehen.
Mestarin pihamaalla juoksi kymmenkunta tyttöä "leskeä". Siinä helmat humisivat ja tuon tuostakin sattui kiireessä menossa sujahtamaan pitkin maata. Hauskimmallaan oli lesken juoksu, kun Tuomelan isäntä Sylvi ajoi kartanolle. Viija erosi kohta leikistä ja toisetkin seisahtuivat. Mitä me tuota katsotaan, juostaan pois, sanoi joku joukosta. Se on tuon Viijan hakumies, selitti Arolan Mari hiljaa.
Milloin sinä, Mari, kysyi hän, olet Sakarin tuttavaksi tullut ja milloin on Heikki Kemissä käynyt? Enhän minä ole sitä kuullutkaan.
"Tässä on teidän velkakirjanne, ja jos ette sitä maksa paikalla, puhtaalla rahalla, niin ennen pitkää näette muitakin vieraita tässä karhun pesässä", sanoi Matti voittoriemulla ja katsoi tarkasti Jaakkoa ja Maria silmiin, nähdäksensä minkä vaikutuksen hänen viimeinen valttinsa heihin teki. "Milläpä sen nyt paikalla maksaisimme", sanoi Mari, puoleksi murtuneena. "Niinpä minäkin sen luulen.
Sentähden, ett'ei sinulla ole. Liisa. Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon? Mari. Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä. Liisa. Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda vettä, avata suutasi miesten näkyvissä? Mari. Tietysti! Matti. Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo.
Suuresti häntä ihmetytti tämä runsas kahviaineiden tulva. Kahvia oli Kinturi tosin Marille aina kovimpinakin aikoina hommannut, vaikka itse ei kahvista juuri vähääkään välittänyt, mutta tämmöinen suuri määrä, ja vielä vehnäsiäkin, oli sentään tavatonta; ja Mari rupesi epäilemään, että se ehkä tahtoi häntä jotenkin pistellä.
"Aivan liki Metsälampia, lammin pohjapuolella", sanoi Jaakko. "Siis aivan lähellä sitä rumaa ja vetelää hillarämettä, jossa niin monasti olen hillassa käynyt; onpa se ruma paikka lähellä pikku tupaamme", sanoi Mari vähän huolissaan. "Se räme, lammin ympärillä, on juuri se, joka parhaiten miellytti minua.
"Tee vaan niinkuin minä olen sanonut ja niinkuin sinä olet luvannut, niin saatpahan nähdä mitä siitä vielä tulee; sinulla on voimaa ja vartta kyllä. Hyvästi nyt, Jaakko!" sanoi Mari ja alkoi kävellä tepsutella kotiinsa. Siihen jäi nyt Jaakko taas yksinänsä. Hänestä tuntui siltä kuin tuo lempeä olento olisi mennyt liika aikaisin pois hänen käsistänsä.
Ja kun sen Mari löysikin, niin sen Jumala Marin äidille on tarkoittanut», sanoi äiti. »Meillä on mitä tarvitsemme, sillä minä olen terve ja kykenen työhön.»