Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän oli ennen ajatellut vain yhteisesti myöskin "renkejä", mutta se käsite katosi, kun hän ensi kertaa lähti heidän mukanansa pitkälle ajolle metsiin. Sieltä tultua oli hänellä vain Kalle, Jaska, Rönni, Iisakki ja vanha Manu, jota kaikki muut kunnioittivat, mutta ei mitään "renkejä". Ja siitä asti hänen oli nyt heidänkin kanssaan mentävä sitä samaa tietä, joka oli hänet tutustuttanut hevoseen.
Kouluun teidän pitäisi panna tämä poika, sanoi hän emännälle. Emäntä nauroi: Johan nyt luopuisin lapsestani! Mutta vaikka rovasti näki, ettei emäntä ottanut asiaa kuuleviin korviinkaan, ei hän kumminkaan herennyt siitä puhumasta. Joka kerta kun hän tapasi, aina muisti uudistaa kehoituksensa. Manu murahteli pahasti itseksensä. Ja vihdoin emäntäkin alkoi lastansa tarkastella.
Eräs pikkuinen nalikka, joka syrjästä oli toisten takaa katsonut, sieppasi kiven, jolla lähätti Mattia niin kovasti, että veri turskahti esiin; eräs toinen tokkasi häntä selkään paksulla seipäällä. "Maltas, kun ma saan selkäni seinää vasten. Manu vainaa" änkytti Matti, mutta kun se ei onnistunut, täytyi hänen huutaa apua.
Ja vanha Manu arvasi kohta isännän ajatuksen: Niin, niin, sanoi hän huoahtaen, ehkä aikaa myöten jos Jumala sallii tämä sama Heikki omassa kirkossamme saarnailee vanhoille korvillemme. Ja se olikin Vuorelan isännän ajatus. Jos Heikki pyrkii jatkamaan aloittamiaan lukuja ja jollei hänestä ole maanviljelijäksi, niin jatkakoon, ja varttukoon vain sillä tiellä.
Kun piiat illemmalla tulivat pihan yli, he pysähtyivät yht'aikaa mutta alkoivat kohta taas astua, sillä eihän mitään ollut muuta tapahtunut kuin että ovi oli kiinni. Manu tuli viimeiseksi pihan yli. Silloin oli jo pimeä. Hän ei huomannut ovea, ennenkuin oli lyömässä siihen otsansa. Ja siitä hän säikähtyi niin, että hänen täytyi painaa kädellään sydänalaan.
"Robert Kolmas, mahtavan Taavetin, Rothsayn herttuan ja sijais-kuninkaan, suostumuksella, neuvolla sekä avulla, jonka käsiin hyvä kuningas, väsyneenä hallitsemisen vaivoihin ja vastuksiin, on, arvaan ma, pian mielellään antava kruununsakin. Sitten eläköön meidän uljas nuori kuninkaamme Taavetti Kolmas: "Ille manu fortis Anglis ludebit in hortis".
Keitäs toiset olivat, uteli toinen renki, jota tavallisesti Leenan Kustaaksi puhuteltiin, vaikk'ei hän siitä nimityksestä oikein "tykännyt". Sarkkilan Manu ja Pussinsuun Helviiki. Olikos kuolleita, kysyi isäntä. Ei muita, paitse eräs vaimo-ihminen Pohjanmaalta, jonka kuolema tapasi Halkipohjan Pynnölässä. Vai teetit jo hänestäkin kiitokset? Teetin. Mitäs rovasti hänestä meinasi, jatkoi isäntä.
Manu koetteli huokailla iltapuhteilla ja lähennellä, mutta puheisiin ei päässyt. Emännätön talo oli kuollut. Kun sitten lopulta alkoi aivan hullusti käydä, lähti Manu rovastin puheille, salaa, kenenkään tietämättä. Vuorelan väkeä ei näkynyt usein pappilan eteisessä, vaikka kyllä kirkossa. Tällä asialla oli syynsä.
Ruukilla on valot ikkunoissa Eikä Heikkiä lehmäin paimeneksi siitä pitäen pantu, sen kiven vuoksi. Se oli vanhan Manun totinen varoitus. Manu oli talon vanha isäntärenki. Hän oli nuorempana hänkin oleskellut saharuukilla. Hän ei puhunut mielellään siitä, mikä hänet saattoi sieltä lähtemään. Siitä kerrottiin jos jotakin. Olivat hänelle nauraneet ja irvistelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät