United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turva murahteli tuon tuostakin unissaan, ja seinäkello käydä naksutteli tasaista: tik, tak, tik, tak. Muuten oli kaikki hiljaista huoneessa. Silloin kuului etehisestä askelia. Aune laski »Valvojan» kädestään ja kiiruhti katsomaan. »Te», äännähti hän hämmästyneenä. »Terveisiä Kaarlolta», vastasi Erkki ja ojensi hymyillen kätensä Aunelle. »Onko Kaarlo sairastunut?» »Ei, ei suinkaan.
Kouluun teidän pitäisi panna tämä poika, sanoi hän emännälle. Emäntä nauroi: Johan nyt luopuisin lapsestani! Mutta vaikka rovasti näki, ettei emäntä ottanut asiaa kuuleviin korviinkaan, ei hän kumminkaan herennyt siitä puhumasta. Joka kerta kun hän tapasi, aina muisti uudistaa kehoituksensa. Manu murahteli pahasti itseksensä. Ja vihdoin emäntäkin alkoi lastansa tarkastella.
Seuraus tästä uhkaavasta liikkeestä oli se, että tyttö tarttui Bergflyktin molempiin käsivarsiin, pyöritti häntä ympäri ja nauroi niin sydämellisesti, että ukonkin vihdoin täytyi yhtyä nauruun, Minä kerron äidille, mitä ilvettä pikku neiti pitää juuri, kun meillä on kiire, murahteli hän. Kertokaa vain kas, tuolla tuleekin äiti! vastasi tyttö uhkamielisesti.
Mestari Pietari ei ollut hätäpoikia, kun oli käytävä vaikka karhun kimppuun, mutta nyt tunsi hän rohkeutensa katoavan. Hän oli lukenut niin kauniin läksyn matkalla; nyt hän oli sen kokonaan unhottanut ja murahteli sekavasti jotakin, joka oli olevinaan onnentoivotusta kauniin ilman johdosta. Hyvä, hyvä, vastasi kreivitär kärsimättömästi. Oliko teillä mitään muuta sanottavaa?
Ei kellään näistä lapsista ollut mitään sitä mielipidettä vastaan, että b a oli ba heidän mielestä asian laita oli aivan oikea. »Kummallisen itsepäinen lapsi,» murahteli Holt kotiin mennessään. »Perinnöllisiä taipumuksia!» Hän hankki opettajan sillä seurauksella, että Knut kohta suostui yleiseen käsitykseen siitä, mikä tulos oli b ja a kirjainten yhtymisestä.
Semmoista se on, kun lähetetään poikia valtiopäiville! murahteli hän. Korupuheita ja taaskin korupuheita, eikä mitään muuta kuin korupuheita! Kansan kunnia? Maan menestys? Se kuuluu kaikki kauniilta, mutta semmoista saamme kuulla aamusta iltaan jokaiselta veijarilta, sanoipa hän itseänsä hatuksi tai myssyksi.
»Kun annettaneen sama kuin tähän asti, niin otan edelleen», sanoi Jaakon holhooja. Ja hän saikin holhottinsa, sillä asianomaiset kiittivät, kun pääsivät. Jaakko lähti astua kolkkasemaan ja murahteli jotakin mennessään. Hiljaisuus, joka koko ajan oli vallinnut, laukesi, kun Jaakko räväytti jälkeensä »armon temppelin» oven.
Pohjalammin Matti ja isäni ovat pirttinne edessä, niillä on teille tärkeää asiaa. Hän kokosi mustaselkäiset ahvenet konttiinsa, heitti onget olallensa ja astua tömisteli niemen lapetta ylös valtavilla jaloillansa. Muutamalla sanalla selitti Matti Yrjölle aseman. Neuvottelimme siinä nyt miehissä miten meneteltävä olisi, vaikk'ei Yrjö juuri neuvotteluun osaa ottanut, murahteli vaan sekaan.
Pekan suu puhui sydämen kyllyydestä. Tuollainen mies on tavallaan maan suola, etenkin tähän aikaan, jolloin nautinnonhimo, omanvoitonpyyntö ja irstaisuus on yltymässä, sanoi Salmelan isäntä hiljaan, ettei Pekka Juntunen sitä kuullut. On ... niin tuota ... on se suola, murahteli epäselvästi herastuomari, joka muisti nyt ainoastaan suolan kirpeyttä, eikä sen mädännystä estävää vaikutusta.