Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Pappa lähettiläskunnassa meni heitä vastaanottamaan; piiat kaikki olivat juosseet sotamiehiä katselemaan; mammaa ei näkynyt, ei kuulunut missään koko talossa.
MAIJU. Minä suorastaan en osaisi näytellä, jos tietäisin teidän olevan katselemassa. Ajattelin sitä juuri äsken tuolla. JUSSI. No, nyt tuli kummat! MAIJU. Etkö muista, Hanna? Koulun tutkinnoissakin ennen en peljännyt ketään niin paljon kuin mammaa ja sinua. Samoin nyt. Ei saa ketään omia tulla teaatteriin, kun minä näyttelen, ei ketään. HANNA. Eikö milloinkaan?
Eihän tässä oikeastaan ollutkaan esillä mitään muuta kuin kaikkialla tavalliset asiat: anopin ja miniän väliset suhteet, joista hän oli niin paljon ennen kuullut ja lukenut. Siis tämäkin todella oli "pienen pieni osa"! Tämä ajatus tuntui ikäänkuin arvostelevan myöskin mammaa, ja sitä Henrik ei ollut vielä ikänään tehnyt.
Johanneksella on siellä suuri talo, ja sitten vielä, kääntyi hän Henrikin puoleen: minulla olisi kovin paljon puhumista sekä Johanneksen että sinun kanssasi, Henrik. Mitäs muuta kuin tulette. Gabriel uhkasi myöskin lähteä Ingridin kanssa mammaa katsomaan. Gabriel, sanoi Uuno hymähtäen ja nyykäyttäen mietteissään päätänsä.
Lopuksi sain kuitenkin asian sille kannalle, että mamma lupasi jo olla piiloon menemättä, ja minä puolestani lupasin selittää upseereille, että mammaa muka luuvalo vaivaa, jonka vuoksi hän hikoillaksensa oli pujahtanut sinne polstarein alle. "Ei sinne voi päästä", sanoin, "odota tai tule myöhemmin, he nukkuvat." "Missä he nukkuvat?" kysyi hän.
Nora. Niin, lähden pyytämään rouva Lindeä avukseni. Lapsenpiika. Vai ulos jälleen? Tuommoiseen ilkeään ilmaan? Te vilustutte, rouva, tulette kipeäksi. Nora. Oh, se ei olisikaan pahin paha. Kuinkas lapset voivat? Lapsenpiika. Ne pikku-raukat leikittelevät joululahjoillaan, Nora. Kysyvätkö ne usein minua. Lapsenpiika. Ovathan ne niin tottuneet näkemään mammaa luonansa. Nora.
Ha, ha, ha, oikein naurattaa, kun ajattelen heidän ällistyneitä naamojansa, kun Anna-muori yht'äkkiä astuu heidän eteensä. Niin, heitä minä en unohda, se on varma. LAURA. Kuulepas, mitä sanot, jos esimerkiksi tänään ? ANNA. Tänään? No, no, älähän nyt sentään, ystäväni, niin kiirehdi LAURA. Ei suinkaan, ei millään muotoa. Mutta kun emme tiedä, kuinka kauan saamme pitää mammaa luonamme, niin
Henrik katsahti yhtäkkiä mammaan ja tapasi hänen lempeät silmänsä katsomassa lasien yli häneen. Henrik painoi katseensa samassa alas. "Olisiko mamma todellakin nähnyt hänen läpitsensä." Pujahtaakseen pois mamman katseen alta ja myöskin hyvittääkseen mammaa, jota vastaan hän hämärästi tunsi tehneensä vääryyttä, käänsi Henrik puheen Gabrieliin.
Samalla hän ottaa selkoa yleensä Gabrielin asioista, ja kirjoittaa viipymättä tänne mammalle ja Johannekselle. Kaikki tämä suuresti rauhoitti mammaa. Ja niin lähestyi vihdoin lähdön aika, lähestyi juuri silloin kuin Johanneksen elämä rupesi yhä uusilta puolilta avautumaan Henrikille.
"Miksi siis?" "Herra Jumala," toisti Dora, ja suuret, kirkkaat kyyneleet välkkyivät silmissä. "Herra Jumala, minä suosin tuota alhaista ihmistä, mutta hän ei voi ottaa mammaa kanssansa apupapin palkalle eli kappalaispapin virkataloon ... me laskimme, me."
Päivän Sana
Muut Etsivät