Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. lokakuuta 2025


Torkkulainen kertoi sitte niin tarkasti kuin suinkin Jussilan vihan Erkki Ollikaiseen ja lopetti näin: "Minä luulen varmaan, että vouti tuumii jotain pirunjuonta Erkin turmioksi; ainakin sopii sitä päättää hänen uhkauksistansa tuonoin täällä". "Vai niin", vastasi katteini Malm varsin huolettoman näköisenä.

Katteini Malm katseli tarkasti keskievaria muutaman silmänräpäyksen ajan, ikäänkuin hän olisi tahtonut tutkia tämän sisimmät ajatukset. Sitte sanoi hän: "Tunnetko sinä Erkki Ollikaisen?" "Tottahan nyt. Hän on kerran pelastanut minun karhun käsistä. Tämä tapahtui noin vuosi sitte".

Kukin kohdastansa alkoi tutkia sydäntänsä saadaksensa selville, missä kohden hän oli rikkonut. "Kyllä maar oli Katri oikeassa", arveli rouva Malm muista erotessaan, "en ainakaan minä, Jumala paratkoon, ole lapsiani hoitanut ja pitänyt heistä niin paljon huolta, kuin olisi tarvinnut." Ja tähän huoahti rouva Modin: "Niin, itsekukin meistä tunnustaa kyllä heikkoutensa ja huolimattomuutensa!"

"Kyllä talonpoika sanoi jonkun nimen, mutta niinkuin kenraali tietää on kansan ylen vaikea lausua vieraita nimiä ja niinpä tämäkin oli väännetty päin seiniä. Mutta kun kotomatkalla ajattelin asiaa, ei päällikkö saata olla muu kuin eversti Paulucci". "Häntä en tunne", vastasi Sandels ravistaen päätänsä. "En ole kuullutkaan sitä nimeä". "Kyllä kenraali sen kuullut on", vastasi Malm vallan varmana.

Viimeksi tullut heitti hartioiltansa takkukarvaiset turkkinsa, itseksensä mumisten: "kas tämäpä pyry-ilma!" Ensin-tullut meni, kuultuansa toisen puheen, pari askelta lähemmäksi; ja sittenkuin hän hetkisen oli toista katsellut, sanoi hän: "niin todellakin, te olette varmaankin pelastajani Norjan tuntureilla, Katteini Malm? Ettekö tunne minua, joka ilman teitä nyt tuskin olisin matkalla kotiin?"

Katariina rouva astui esille ja oli vastaamaisillansa; mutta vakaalla äänellä sanoi Margareetta: "Katteini Mauno Malm." Katariina rouva kalveni; mutta kuningatarkin astui askeleen takaisin, ja heikko ivan hymy näkyi hänen edempänä olevalla alahuulellansa, kun hän sanoi: "hän, partioretkeläinen, kuinka? Ei ylpeyttä ainakaan."

Monen päivän kuuman taistelun perästä, joissa Erkki Ollikainen aina osoitti kuntoa ja urhollisuutta ja kokonaan voitti katteini Malmin luottamuksen, täytyi vihollisen täältäkin poistua. Malm lähetti sitte partiojoukkoja sisämaahan ja semmoinen tunki Erkki Ollikaisen johdolla Sortavalan pieneen kaupunkiin saakka Laatokan pohjoisrannalla.

"Oh ... hoo ... hm ... hm ... se on liikaa ... täytin vaan velvollisuuteni", änkytti ukko, kun eivät ainoasti katteini Malm ja rovasti Sievo, vaan majuritarkin lämpimästi kiittivät häntä. "Herra jestas, minä olen valmis soittamaan, niin vaikkapa monta viikkoa, jos vaan siten saisin soitettua tuon kirotun ryssän maasta pois".

Isäntä kävi vähän noloksi ja näytti hämmästyneeltä, mutta Matti ja hänen vaimonsa muuttivat vielä samana päivänä rehtori Mellilän suureen pakarikammariin. Kapteeni Malm pyytää tavata rehtoria, sanoi Leena, joka raotti rehtorin ovea. Jasoo, jasoo, käske häntä tulemaan sisälle. Hyvää päivää! Miten sinä täällä jaksat? Päivää päivää!

"Tuo on ihan varmaan hätäkello", huudahti katteini Malm, ratsastaessaan joukkonsa etupäässä, toisella puolella prikaatinajutantti Vallgren ja toisella kornetti Brandenburg. "Onkohan tuo Juvan kirkolta?" Rietu Pekkolainen, joka oli varsin lähellä katteinia, kuuli hänen kysymyksensä ja vastasi: "Niin, herra katteini! Suokaa anteeksi, että puutun puheesenne, mutta tuo soitto kuuluu Juvan kirkolta!"

Päivän Sana

nyrkkejäkin

Muut Etsivät