United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minulla ei ole aikaa hakea heitä sieltä", voivotteli rouva Malm, "minun on kerrassaan mahdoton päästä taloudestani siihen aikaan." "Te voitte, rouva, kun vaan tahdotte", väitti Katri, "ja monta iltaa ei teidän siellä tarvitsisi juostakaan, sillä pian kyllä tytöt oppisivat itsestänsäkin tulemaan säännöllisesti kotiin.
"Tulen niin". Katteinille, joka juuri oli matkalla Pelkjärvelle päin, kertoi Heikkilä saman, jonka hän oli metsässäkin puhunut. Tämän kertomuksen johdosta antoi Malm kersantti Rosenqvist'ille käskyn muutamalla miehellä mennä ottamaan valtaansa venäläinen vartio Noidanojalla. "Mutta liikkukaa siellä varovasti", sanoi katteini lopuksi.
Kun katteini Malm sai Sandels'in käskyn käydä sotaa omin päinsä, seurasi Erkki häntä, ja tultuansa Nevajärven tienoille, ei hän saattanut vastustaa haluansa palavan sodan aikana vihityttää itsensä ja lapsuutensa rakkauden esineen, Heiniojan kauniin Katrin avioliittoon.
Hän elikin vanhaksi, ja hän sekä hänen kovaa kokenut vaimonsa saivat ilolla nähdä lasten ja lasten lapsien kasvavan ympärillänsä. Loimoavan takkavalkean edessä puhuivat he usein menneistä ajoista, eivätkä silloin milloinkaan unhottaneet vanhaa lukkaria, sillä hänen intoansa saatiin kiittää siitä, että Malm ehti sinne niinkin hyvään aikaan.
"Niin, kyllä ne tekevät tyttö-riepujen tilan varsin tukalaksi, se on totinen tosi", sanoi rouva Malm, pitkä laiha neljänkymmenen vuotias nainen, johon raskas työ ja raadanta oli painanut selvän leimansa, "kunpa vaan valtamiehet hiukkasen tulisivat ajatelleeksi, miten turvattomia nämä poloiset ovat, niin ehkä he asettaisivat asiat vähän paremmalle kannalle."
"Minä en ole mikään herra sen kyllä hyvin näette minä olen talonpoika ja tahdonkin olla talonpoika sen tietää Malm yhtä hyvin kuin minä itsekin." "Kyllä mutta minä ajattelin että "
Minä menen edellä sisälle, mutta älä viivy kauvan, sillä tässä saattaa veri ja henki olla kysymyksessä". Keskievarin yhä mieltyneemmin katsellen sotamiesten puuhia, tuli katteini Malm hänen tykönsä. "Oletko sinä keskievari täällä?" kysyi katteini kursastelematta. "Olen", vastasi Torkkulainen ja tempasi joutuisasti lakin päästänsä. "Mitä suvaitsette, herra upseeri?"
"Johan nyt!" nauroi rouva Malm, "tytöt tuskin milloinkaan palajavat tehtaalta ennen yhdeksää, eikä minun silmäni ulotu näkemään, viipyvätkö he siellä hiukan yli määrätyn aikansa. Ja pahaa, ilkeätä tietä he sinne saavat astuskella, niin paljon tiedän. Oikein tunnen huojennusta sydämessäni, milloin kuulen heidän tömistelevän jalkojansa ulko-eteisessä."
Kirjevaihtoon rupeemiseksi tässä asiassa vaaditaan ruhtinaan lupaa, eikä hän sitä luullakseni Juho veljen pyytäessä taida kieltää. Itse toivoisin saavani olla sanelematta tästä asiasta." Hetken mietittyänsä vastasi Juho: "uskallanko pyytää että sanoisitte sen miehen nimen, jolle Margareetta on kätensä antanut?" "Mauno Malm." "Tuo rohkea partiomies!
Parempihan on että Margareetta vapaehtoisesti suostuu tähän eroon, kuin jos se tapahtuu väkisin. Sitä paitsi on tämä Malm semmoinen huimapää, ettei ole ensinkään varmaa, että hän milloinkaan tulee takaisin Margareettaa vaatimaan, jos sotaa kestää.