Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kun käskin heitä pidättämään tuota kirottua noitavaimoa, sieppasi hän itselleen maljan, jossa oli viiniä, ja jupisi sen yli muutamia outoja luotteita; paikalla leimahti astiasta tulta ja savua.
Suopursuin keskelt' ennen aikaan Kun lakkamarjoja ma poimin, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan siit' en liioin viisastunut Kun löysin, poimin aina vain. Taas maljan laidalt' ennen aikaan Kun riemua join vaahtoisata, Pään pakoituksen pahan sain; Vaan tuost' en liioin viisastunut Kun seura sattui, joinpa vain.
Päänsä painaa hilpein mielin Niin Almansor ben Abdullah Alle kasteen pyhän maljan Doomissa Cordoovan uljaan. Nopeaan hän doomist' astuu, Huimaan kiitää ratsullansa; Kutrit kosteat ne liehuu, Keikkuu töyhtö hatussansa. Tietä Alkoleaa kohden, Guadalquivir-virran rantaa, Missä mantelit ne kukkii, Oranjit luo tuoksujansa;
Kun ne puhuivat isänmaasta ja sen kauneudesta ja sille maljoja esittivät, niin ajattelin minä aina tätä ja join hiljaa, kenellekään mitään hiiskumatta, tämän näköalan maljan.
Minä ja tämä upseeri juomme maljan, jota ei voi juoda halvemmalla viinillä". Isäntä ällistyi: "Taas eletään komeasti, kuten näyttää. Tokaj-viiniä ei juoda joka päivä, herra Jakobsson. Mutta hyvää viiniä se on sille, jolla on siihen varaa". "Enemmän viiniä!
Se teki sanomattoman tuskallisen vaikutuksen, ja isännän ääni oli aivan tukehtumaisillaan, kun hän aloitti neljättä värssyä: "Ma vihan maljan täyttänyt Oon laitojansa myöten." Jälkiruoka jäi koskematta; virren perästä vanha värjäri luki kiitoksen ruoasta, jonka jälkeen vielä laulettiin kaksi värssyä virrestä: "Me atriamme päätämme Ja kädet ristiin saamme."
Kas niin, kyllä te nyt tuon vielä jaksatte syödä. Eihän joka päivä häissä olla!" Herra pastori esitti morsiusparin maljan, ja kun se oli juotu, nousi lukkari seisoalle: "Mitä siihen tulee, niin emme me molemmat vanhat, naapuri Swart ja minä, voi muuta tehdä kuin ahkeroida yksimielisyyttä.
Oli kuin olisi Aadolf nähnyt tuota naista ennen, vaan ei muistanut kuka hän oli. Missä minä olen? oli hänen ensi kysymyksensä. Mäntysuon Inkerin luona, kuului vastaus, ja nainen ojensi hänelle maljan, kehottaen häntä siitä juomaan. Juoma oli erittäin sulomakuista ja vaikutti virkistävästi nuorukaiseen. Aadolfin toinen kysymys koski hänen seikkailutoveriaan.
Kolibri nousi äkkiä istuiltaan, meni pienen kaapin luo, aukasi sen ja otti siitä pienen kullatun maljan, joka oli peitetty kappaleella punaista, terästähdillä koristettua vaatetta, hopealusikan, vedellä täytetyn tahotun kristallikaraffin ja samankaltaisen lasin. "Ottakaa sorbetia, hyvä herra, kovin hyvää; ja minä laulan. Tahdotteko?" Hän tarttui kitaraan.
Viatonna vuorimailla Kuljin karjaa paimentain. Vaan mun taivas sieltä kiskoi, Ruhtinasten seuraan vei, Näin mun synnin helmaan viskoi. Tuo mun syyn' ei ollut, ei! Hälläpyörä 28/10 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. »Ritarit, asemiehet te, tohtiiko ken Tuohon kuiluhun nyt sukeltaa? Sihen maljan heitän ma kultaisen, Kita musta sen kohta jo ahmastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät