United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun jälkiruoka oli tarjottu ja palvelijatar mennyt pois, tuli Morange hyvän aamiaisensa vaikutuksesta avomieliseksi; hän katseli vaimoaan, iski silmää ja katsoi vierastaan. "Hänhän on luotettava ystävä, hänelle voi puhua kaikki." Ja kun Valérie oli pään nyökäyksellä ilmaissut suostumuksensa, jatkoi Morange hymyillen: "Niin, ystäväni, mahdollista on, että minä pian katoan tehtaasta.
Hienotunteisuutemme kaiketikin esti meitä siitä puhumasta. Pöydässä oli jotenkin jäykkää. Isäntä oli hajamielinen, toisinaan näytti hän liikutetulta, niinkuin hänen olisi ollut vaikea pidättää kyyneleitä. Vihdoin tuli jälkiruoka; herra X nousi äkkiä ylös, aivan kalpeana ja huomasin että kätensä vapisi kuu hän tarttui tuolin nojaan.
Se teki sanomattoman tuskallisen vaikutuksen, ja isännän ääni oli aivan tukehtumaisillaan, kun hän aloitti neljättä värssyä: "Ma vihan maljan täyttänyt Oon laitojansa myöten." Jälkiruoka jäi koskematta; virren perästä vanha värjäri luki kiitoksen ruoasta, jonka jälkeen vielä laulettiin kaksi värssyä virrestä: "Me atriamme päätämme Ja kädet ristiin saamme."
»Mutta meidän naisvieraamme » »He rakastavat juomareita. Eikö Ariadnekin lempinyt Bakkusta?» Juhla jatkui. Vieraat tulivat yhä puheliaammiksi ja äänekkäämmiksi. Jälkiruoka eli viimeinen ruoka-annos oli jo pöydällä ja orjat toivat myrhalla ja isopilla sekotettua vettä loppupesua varten.
Tuo nuori tyttö saatti minut samaten vähän levottomaksi: ei niin paljon sen kautta, että hän laiminlöi talrikkien pesun, kuin sen kautta, että hän särki ne. Nämät olivat kuitenkin vaan vähäisiä vastuksia ja unhottuivat helposti, kun pöytäliina otettiin pois ja jälkiruoka asetettiin esiin; jossa pitojemme kohdassa vikkelä, nuori mies havaittiin käyneen puhumattomaksi.
Johanneksen täytyi hymyillä vasten tahtoaan. Se oli totta! Tuon hän oli kokonaan unohtanut. Eihän eskimo mitään ajatellut. Mutta tuo toinen! Tuo ajatteli nähtävästi liiankin paljon. Jumala ties minkä verkon hän oli tästä kutonut jo? Heti kun jälkiruoka oli syöty, nousi vapaaherra. Anteeksi, sanoi hän, pistäydyn hetkiseksi hotellin kirjoitushuoneesen. Tulen pian takaisin.
Päätään nyökäyttäen antoi hän palvelijalle merkin tarjota viimeinen "ruokalaji", jonka hän otti esiin taskustaan ja asetti hopeatarjottimelle, joka oli palvelijan kädessä. Tämä oli varmaankin kummallisin jälkiruoka, mitä milloinkaan on tarjottu, jokainen vieras sai nimittäin sinetillä varustetun kirjeen.