Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Eikä siihen ollut mitään muuta aihetta kuin että hetken aikaa olin viipynyt majatalon emännän puheilla silloin, kun käskettiin katsastukseen, »Epäilemättä olette,» virkkoi kreivi Menteith, »myös kokenut monta leikkiä, jotka olivat yhtä kuumat kuin tämä yksi tehtävänne oli vilustava?»
Neuvottomana ajoin majatalon pihaan. Ei ollut vielä niin myöhäinen kuin olin luullut. Renki tuli pihalle. Minä riisuin hevoset valjaista, käskin antaa niille heiniä ja tilasin itselleni lämmintä olutta, Sen saatuani istuin takan viereisen pöydän ääreen. Hätätilassa ajattelin, riittänee toki huopahattu ja maalaismekko maksuksi. Hattu olikin minulle liian ahdas, mekko liian avara.
Kaikeksi onneksi oli matkustajain iso venäläinen reki mennyt rikki Siikajoella, joten Elias tällä kertaa saavutti heidät helposti. Reippaasti astui hän Kerttulan majatalon tupaan ja tapasi siellä samat ihmiset, joita hän muutamia tunteja sitten oli niin ajattelemattomasti hätyyttänyt Raahen tullin luona.
Kuin itse talon herra aamulla näki pojan ja kuuli hänen kertomuksensa, tarjousi itse ostamaan tervan ja antamaan pojalle majatalon. Apteekin isännällä, näet, oli kauppaoikeudet, syystä että oli nainut rikkaan kauppiaan lesken ja myöskin että oli ensimäisen apteekin toimittanut Ouluun.
Työtäkin he täällä saavat, sillä ne laivakatteinit, jotka haluavat itämaalaisia merimiehiä, hakevat mieluimmin niitä täältä. Kun he tulevat niin kutsutaan kaikki majatalon asukkaat rummulla kokoon tilavaan saliin, ja katteinit sopivat siellä merimiesten kanssa. Sepä sali on omituisen näköinen.
Kun he tulivat majatalon luo, sanoi ukko Swart: "Käykäämme tähän kortteliin! Minä tunnen isännän ja hän on sangen höyli mies, hän on ennen ollut räätäli, mutta nyt on hän ostanut majatalon 'Hiljainen rauha'". "Se nimi on minun mieleiseni", sanoi Witt, "täällä varmaankin mahtaa olla hyvin rauhaista, käykäämme tähän kortteriin".
D'Artagnan oli useinkin miettinyt mielessään kavalaa, petollista majatalon isäntää kohtaan oikein mojovaa kostoa, jollainen lohduttaa mieltä, vaikka sitä vasta ajatteleekin. Hän siis astui majataloon hattu silmille painettuna, vasen käsi miekan kahvassa ja heiluttaen ratsuraippaa oikeassa kädessään. Tunnetteko minua vielä? hän kysyi isännältä, joka jo ehätti vastaan tervehtimään.
Rippikoulussa hän tapasi läheisen majatalon pojan, Heikki-nimisen, jonka hän tosin tunsi ennaltaan, vaikka he tähän saakka eivät olleet monta sanaa keskenään vaihtaneet. He olivat paljon yksissä. Toiset toverit rupesivat jo nimittämään heitä sulhoksi ja morsiameksi. Itse he eivät puhuneet koskaan rakkaudesta mitään. Yöt nukkui Jaana aitassa yksinään.
Tämän ainoan kerran hän nyt kuitenkin menisi sirkukseen. Se saisi olla myös hänen viimeisensä. Helluntaiksi hän olisi kotona ja kekrin tienoilla he viettäisivät häitä Heikin kanssa. Siitä asti hän ei koskaan eteenpäin ajatellut. Ainoa, minkä hän tiesi, oli se, että hänestä tulisi majatalon emäntä kaukana pohjan perillä. Tuskin hän enää koskaan näkisi pääkaupunkia.
Ja se oli totta, mitä pöllö sanoi, sillä kun Witt aikoi katsoa kuinka paljon kello oli, oli se vanha iso kello poissa. Kun he sitten vihdoinkin saapuivat Strelitsiin ja seisahtuivat majatalon pihalle oikealle kädelle, seisoi siinä neljä hanhea, ja ukkohanhi sanoi: "Mitä lörpötystä se on! Kuka avomaantiellä nukkuisi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät