Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
"Tottapa sinä olet mahtanut tehdä jotain hyvää mailmassa, koska tulet saamaan noin hyvän miehen", sanoi Maisu Annille. "Kaiketi Lentskin on jotain tehnyt", sanoi äiti ja katsoi näin sanoen Anniin, joka vastasi vihasilmin, sillä hän luuli äidin tarkoittaneen samaa kuin: Hänkin on jotain tehnyt, kun hän semmoisen saa kuin Anni on! "Tule Anni ja istu tähän viereeni" pyysi Lents.
Hän kaasi Maisun lasiin ja kilahti hänen kanssaan, ja Maisu vaan kasteli kainosti huuliaan, mutta vei kuitenkin mennessään lasinsa muassaan kyökkiin. Lents teki taas ahkerasti työtä, siksi kun ehtoo tuli. Mikä lienee ollut syynä, vai viinikö sen teki, että hän oli levoton työssään ja vähältä piti, ettei hän monta kertaa korjannut työkalujaan pois ja mennyt ulos johonkin vieraisin.
Eikä minun tapani ole tiuskoa, kun minä sanon jotain". "No, hyvä se, mutta malta kumminkin mielesi, muutoin Maisu saattaisi luulla meidän toruvan". "Maisu saa luulla, mitä hyvänsä, ja sen sinulle sanon oitis kumnalta, että Maisu on pantava pois". "Eihän kuitenkaan tänäpänä enää?" "Ei tänäpänä, vaan huomenna taikka vaikka paikalla!" "Puhukaamme siis huomenna siitä.
Nuo sanani isästä olivat joutavia vaan. Minä en tiedä itsekään, kuinka tulin noin sanoneeksi. Mutta Maisu on pantava meiltä pois! Vai niin? Vai hän sinua yllyttää?"
Monta tuhannen kertaa on äitisikin sanonut: se ilahduttaa sydäntä ja panee ajatukset toisaalle". Tuota pikaa Maisu riensi ovesta ulos kellariin ja pian hän sieltä toi mitallisen viiniä. Hänen täytyi tuoda itsellensäkin lasin, muutoin ei Lentsikään olisi maistanut.
Lents jatkoi: "Kyllä minä sentään sinusta, Maisu, pidän murheen, ett'ei sinun tarvitse puutetta nähdä; mutta minä ajattelen niin, etten minä vielä ole ollut missään ulkona mailmassa, ja minun pitäisi joskus mennä mailmaa katsomaan ja kokemaan, ja kentiesi minä kartuttaisin taitoani, ja eipä tiedä vaikka "
Kaksi hyvää on liian liikaa". "Pidätä! pidätä! Minä astun ulos, minä menen kotiini", huusi Maisu. "Minä en halua teiltä mitään, minä en vaiheta iankaikkista elämääni mihinkään hyvään. Pysäytä taikka hyppään minä pois". Maisu tarttui ohjaksiin semmoisella voimalla, ettei sitä olisi voinut hänestä uskoa ja tahtoi temmata ne Pilgrimin käsistä.
Hänen täytyi istua Leijonan emännän viereen, aivan viereen, sohvalle, ja piika toi kahvia ynnä hentuisia. Maisu teki esteitä, niinkuin tehtämän piti, tekipä liiaksikin, kun kaikella muotoa tahtoi taalehikostansa, jonka Leijonan emäntä häntä varten oli reunoilleen täyttänyt, kaataa pois Leijonan emännän kuppiin, kunnes tämä viimein sanoi: "Minä täyttä totta oikein suutun, jos vaan kursailet".
Pilgrim oli ikäänkuin varistanut tuhkaa hänen yllensä. Kuultuansa uutisen oli Maisu oikein onnellinen, ja Lentsiä nauratti, kun Maisu nyt, näyttääksensä toteen, että hänkin kyllä tiesi, mitä rakkaus oli, tiesi enemmän kuin hyvin, kumminkin sadannen kerran kertoi oman "hukka-rakkautensa", joksi hän sitä ainoastaan nimitti. Hän alkoi aina itkulla ja lopetti torulla, ja kummassakin hän teki oikein.
Vihdoin viimeinkin Leijonan emäntä tuli sisään ja sanoi, silitellen vaatteitaan: "Kas niin, nyt olen kaikki korteni korjannut, ja nyt tahdon hetken hauskutellakin vanhan ystävän kanssa. Mitä hyvää ihmisellä tässä mailmassa on, vaikka hänellä olisi kuinka paljon tavaraa hyvänsä?" Maisu oli kuin armon auringon paisteessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät