Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Liddy oli aivan hämillään. Hän ei tahtonut valhetella eikä myöskään olla epäkohtelias, ja sentähden oli hän vaiti. "Sano suoraan vaan!" lausui Muthelin äiti. "Eikö se sinulle maita?" Silloin tunnusti Liddy, että kuiva leipä maistui paremmalta kuin suolainen kaviaari. Vaimo ei sitä pahaksunut. "Enpä minäkään pidä paljon kaviaarista.
Te olette ostanut itsellenne oikeuden nauraa tuolle nimelle, jos mielenne tekee.» »Tarkoitukseni ei ollut loukata», sanoi vanha mies. »Mutta aioin sanoa, koska tämä ateria sinusta maistui niin hyvältä, että henkivartijajoukon skotlantilaiset jousimiehet syövät yhtä hyvän, jollei paremmankin, joka päivä.»
Pilvi kaatui toisaalle, ja nyt ruvettiin rauhassa kahvia juomaan, joka, kuten kaikki vakuuttivat, ei moneen aikaan ollut niin hyvältä maistunut kuin nyt täällä tuoksuvalla niityllä koivujen siimeksessä. Kun herrasväki oli juonut, sai Maija vielä niittyväellekin tarjota kahvia ja vehnästä, ja hyvältä se heillekin maistui, se oli varma, vaikka toikin vähän kuumuutta kuuman lisäksi.
"Johan nyt olet nukkunut," sanoi iloissaan nainen. "Jo; minä olen paljoa parempi nyt." "Minä olen tässä laittanut puola-puuroa; ehkä sinulle jo ruokakin maistuu." "Kiitos kiitos; minä luulen tosiaan jo vähän hiukovan." Voi millä kiitollisuuden ja ilon tunteella nainen asetti ruu'an sairaan eteen! Vapisevat kädet tarttuivat lusikkaan ja ensikerran koko kuukaudessa maistui ruoka hyvältä.
Se minulle jo maistui hyvältä ja teki niin rohkeaksi, että heti sen jälkeen olin valmis ottamaan kylmän ryypyn. Joulun pyhinä tuli Rantasalmelta Kiteen kirkolle pelimannia ja nuoret alkoivat pitää tanssiharjoituksia. Siellä kävin minäkin ahkerasti ja hauskalta se tuntui. Kävi siellä isäntäni tädintytärkin, verevä ja sorja Helu. Hän palveli naapurikylässä enollaan piikana.
Kauan kuleksin sinne tänne, ennen kuin tapasin polun, joka vei köyhään yksinäiseen torppaan. Mutta nyt oli hämäräkin jo käsissä ja minä jäin tähän yöksi, aikoen jatkaa metsästystä huomenna, jos ilma oli yhtä suotuisa kuin nyt tänään oli ollut. Oivalliselta maistui suopean talonväen yksinkertainen illallinen.
Emili oli onnella kestänyt koitoksen, ja kaptenska piti aina enempi tytöstänsä, kuta enempi hän oppi tuntemaan tuota yhtäaikaa niin lapsellisesti hyvää ja totista mieltä, ja kapteeni arveli että kahvi maistui aina paremmalta, silloin kuin Emili oli sen keittänyt, kuin äitin keittämä, Jumala yksin tietää miksi mutta se oli todellakin parempaa.
"Ohhoo, sepä maistui... Olen kulkenut koko iltapuolen erämaassa eksyksissä ja, joll'en olisi täältä pilkoittavaa valoa huomannut, olisin ollut hukassa". Näin kertoi Pietari herra hetkisen päästä. "No, tahtonette syödäksenne", lausui Mari ruveten pöytää kattamaan. Käännettyään oikeinpäin valkean pöytälaudan, asetti hän sille pienen, puhtaan puulautasen.
Sitte leikkasi hän eläimestä parhaat paikat, pisti ne sekä maksan, jota metsästäjät kuivuutensa tähden käyttävät leivän asemasta, laahaustukkiinsa, ja käänteli tätä paistinvartaana tulella. Kun liha oli valmiiksi paistettu, tarjosi hän kapteenille parhaat palat ja alkoi sitte atrian, joka maistui hänestä paremmalle kuin kaikki, mitä hän oli nauttinut koko elämässään.
Illallinen maistui meistä oivalliselta, ja muorin raitis, parahiksi hapan kalja uudesta katajaisesta tuopista oli herkkuinen, virvoittava särpimemme. Ukon kanssa sytytimme sen jälkeen sikaarimme ja kotvan aikaa istuimme rannalla erityisistä maanviljelys-taloudellisista kysymyksistä keskustellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät