Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Katso otsaa ihanaa, Katso ruumistakin, josta Viidet haavat haamoittaa; Niin nuo kalliit veri-haavat Niinkuin helmet heloittavat: Halleluja kaikukoon! Magdalena! eloon herää! Tullut valkeus on, Kuolemall' ei valtaa enää, Riemulaulut soikohon: Kaunas poistui tuskas, vaivas, Etehes nyt aukee taivas: Halleluja kaikukoon!
Tämän luontevan puheen alla paloi rakkaus, yksinkertainen ja raitis rakkaus, niinkuin tyttö, joka sen oli sytyttänyt, niinkuin mies, joka sen sydämmessään tunsi. Niin luultavasti Magdalenakin sen käsitti. Hän oikaisi itsensä, kiinnittäen silmänsä nyt Hermaniin. "Ethän sen vuoksi vähemmin uljaasti maatasi palvelisi?" "Päin vastoin." "Herman, tässä on käteni." "Kiitoksia, Magdalena.
Villon huudahti, "se on siis Teidän Ylhäisyytenne, joka hänet on pelastanut?" "Ei", nuori herttua vastasi viitaten Unterwaldilaiseen, "hän sen on tehnyt." Herman katsahti Magdalenaan. Magdalena ojensi hänelle kätensä. Samalla aikaa Winckelried yhdisti Hedwigin ja Kilianin kädet.
Esimmäiseen vankkuriin nousivat Hedwig ja Magdalena; jälkimäinen joudutti lakkaamatta hevosta, edellinen kertoi tuon tuostakin: "Isä parkani! hän oli minun isäni! Voi! jos tulemme liian myöhään, en voi sitä koskaan antaa itselleni anteeksi!" Oli jo ilta.
Ja kun Magdalena makasi vuoteessansa, sanoi hän hänelle: "Pikku Magdalenani, tyttöseni, sinä tahtoisit jäädä isäsi luo; ja sinä olet myöskin tyytyväinen menemään Isäsi luo tuonne ylös?" Hän vastasi: "niin, kallis isä; niinkuin Jumala tahtoo." Silloin isä sanoi: "Sinä lemmittyni! Henki on altis, mutta liha on heikko." Sitten hän kääntyi pois ja sanoi: "Hän on hyvin kallis minulle.
Hänellä on nyt viisi lasta, Hannus, esikoinen; Magdalena lempeä ja suloinen kolmetoistavuotinen tyttö; Paulus, Martin ja Margareta.
Minun tyttäreni Magdalena on todella melkein haudan partaalla lähtee pian Isänsä luo taivaasen, jollei Jumala vielä katsoisi soveliaaksi säästää häntä. Mutta hän itse tahtoo niin hartaasti nähdä veljeänsä, että minun täytyy lähettää vaunut noutamaan häntä. He rakastivat toisiansa suuresti. Jospa hän eläisi, siksi kuin veli tulee!
Oi! muistan sen vielä hyvin, suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa. Hänen kätensä olivat ristissä ja hän näytti rukoilevan minun puolestani. Katsos! juuri niinkuin nytkin. Tunnenpa itseni vallan liikutetuksi ... tuo on niin omituista!" "Omituista tosiaan", Magdalena sanoi; "Vaan epäilemättä hän on meidät huomannut. Kas nyt hän menee takaisin kirkkoon."
Mutta ihana on elää kevät-aikana; ja kun minä kävelin, lauloi sydämeni lintujen ja umpujen kanssa: "minultakin ovat talven kahleet katkenneet minulta ja koko maalta!" Heitä itku katkerin; Nyt ei tarvis kyyneleitä, Pääss' on kemut Simonin; Tuhat syyt' on riemuella, Tuhat syytä huudahdella: Halleluja kaikukoon! Magdalena! hymyellös!
Suurin ilo koko matkallani oli kuitenkin se, että näin ja kuulin T:ri Lutherin. Hänen vähäinen tyttärensä Magdalena, joka oli kolme vuotta nuorempi, kuin minä, oli kuollut hiukkaa ennen, mutta se näytti vaan tekevän T:ri Lutherin lempeämmäksi, kuin koskaan, kaikille nuorille tytöille "tyttö-rievuille" joksi hän nimittää heitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät