Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Voi kuitenkin! mutta minäpä hänen pelastan", hän huudahti, "niin Magdalena on oleva tytyväinen!" Ja nyt hänkin vuorostaan syöksi veteen. Samaan aikaan Kaarlo Rohkea taisteli toisaalla niinkuin metsäkarju, jota metsästäjät ahdistavat ja koirat repivät.
Minä olisin mielellään tahtonut nähdä Magdalena Lutherin. Hän oli varmaan erittäin hyvä ja rakastettava lapsi. Mutta sitä en saa ennenkuin taivaassa! Luullakseni minun tunteeni Lutherin suhteen ovat toisenlaiset, kuin äitini ja isäni. He tunsivat hänet taistelon kestäessä. Me tunnemme hänet ainoastaan voittajana, jonka jo melkein on palmu kädessä.
"Magdalena Jaakontytär," keskeytti puheenjohtaja taaskin malttamattomana, "minun täytyy teitä huomauttaa " "Kyllä, kyllä, herra tuomari, täytyyhän mun kaikki ihan täsmälleen kertoa, sillä sen olen Petterilleni luvannut.
Magdalena tuo vanhempi, vahvempi oli enintäin parinkymmenen vuotias. Hänen korkea vartalonsa, se voima, joka ilmestyi koko hänen olossaan, olisi hämmästyttänyt meidän aikaan. Vaan sitä ei silloin hämmästytty, semminkään Sveitsiläisten, tuon jättiläiskansan keskellä.
Tänään minä olen istunut rouva Lutherin kanssa Augustinin-luostarin puutarhassa sen perunapuun varjossa, jossa hän niin usein istuu Tohtorin vieressä. Lapsemme leikittelivät ympärillämme hänen pikku Hannuksensa poikien kanssa, sillä välin kuin pikku Magdalena istui kuhertaen, kuin kyyhkynen, edessämme ruohossa ja nyppi rikki muutamia kukkia.
"Lapsi parka!" sanoi abbatissa, joka täynnä lohdutusta kumartui hänen puoleensa, ikäänkuin olisi mielinyt samalla kertaa sitoa hänen sydämmensäkin haavan. Ei kukaan muu kuin Jumala voinut sitä parantaa. Hedwig sitä hänelle rukoili, kädet ristissä ja silmät taivasta kohden kohotettuina. Magdalena hoiti toista sairasta. Tämä ei ollut mitään menettänyt voimastansa. Se oli Herman Nagöli.
Yötä ennen, kuin Magdalena Luther kuoli, oli hänen äidillänsä uni, jossa hän näki kahden miehen, jotka olivat puetut valkoisiin vaatteisin, ihanat ja nuoret, tulevan saattamaan hänen tytärtänsä pois hänen sulhonsa luo. Kun seuraavana aamuna Filip Melancthon tuli luostariin ja kysyi hänen tyttärensä laitaa, kertoi hän hänelle unensa.
Mutta Tohtori säikähtyi siitä ja sanoi muille: "Nämät nuoret miehet ovat kalliit enkelit, jotka tulevat johdattamaan tätä neitsyttä taivaan valtakuntaan oikean sulhon luo." Ja seuraavana päivänä hän kuoli. Joku aika hänen kuolemansa jälkeen lausui T:ri Martin Luther: "Jos tyttäreni Magdalena voisi virvota henkiin ja tuoda muassaan minulle Turkin valtakunnan, en minä tahtoisi vastaan-ottaa sitä.
Hedwig, ennenkuin häntä seurasi, tarttui munkin käteen ja kosketti sitä huulillansa, lausuen hiljaa: "Oi! kuka ikänä lienette, kiitoksia! minä rakastan teitä!" Kulkiessaan Hermanin ohitse, Magdalena ei voinut olla päätään kääntämättä. Unterwaldilaisen silmät olivat häneen yhä kiintyneet. Kilian, joka viimeisenä kulki, lähestyi Beit-Weber'iä ja sanoi tälle: "Rohkeutta! runoilija.
Kalpeana, tuijoittavin silmin, raskaalla sydämmellä sekä väristen kärsimättömyydestä hän istui vankkureissa ja koko hänen ruumiinsa ikäänkuin pyrki sitä päämäärää kohden, jonne hänen sielunsa jo edeltäpäin oli rientänyt. Magdalena oli tarttunut ohjaksiin. "Juoskaa! juoskaa!" hän syvään huoaten huusi hevosille, samalla kun kiihoitti niitä käsillänsä, "juoskaa vieläkin paremmin!"
Päivän Sana
Muut Etsivät