Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
APEMANTUS. Tuossa tulee runoilija ja maalari. Seuran rutto sinuun ruvetkoon! Minä pelkään tarttumista ja menen tieheni. Kun ei ole muuta parempaa tehtävää minulla, niin tulen taas sinua katsomaan. TIMON. Kun ei ole muuta elävää olemassa kuin sinä, niin silloin olet tervetullut. Ennen olisin minä kerjäläisen koira kuin Apemantus. APEMANTUS. Sin' olet sentään kaikkein narrein pää.
Alun-pitäen oli maalari aikonut muodostaa tuon kauniin Juutalaistytön Judithiksi ja sitä varten kuvata hänen käteensä Holoferneen pään, mutta kuta enemmin hän tuli huomaamaan hänen kauneuttansa, sitä paremmin tajusi hän myöskin, ett'ei Gudulan kuva kaipaisi mitään lisiä, ja sentähden oli hän hänet maalannut sellaisena kuin hän oli.
Luukas Kranach oli Saksanmaan suurimpia maalareita kuudennentoista vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Mutta hän ei ollut ainoastaan suuri maalari, vaan myöskin terävä-järkinen ja jalo-sydämminen mies.
No Claudio, sinä tiedät mitä tarkoitan. CLAUDIO. Ihanata kuvaa, ansaitseva Michael Angelon siveltimen esineeksi. Mutta tietkäät, että Angelomme tässä on maalari myös. VARRO. Oletteko maalari, herra? ANGELO. Vähän, hyvin vähän.
RUNOILIJA. Hänt' etsikäämme; tulkaa. Se valvoo huonost' omaa parastaan, Ken myöhästyy, kun etsii voittoaan. MAALARI. Niin oikein; Kirkkaalla päiväll', eikä mustass' yössä, Etunsa eteen täytyy olla työssä. No, tulkaa. Heitä vastaan käyn. Oi, kulta, Mik' olet jumala! Sua temppelissä Palvellaan sikopahnaa kurjemmissa; Sa laivan köysität, sa meren kynnät, Sa kunniaan ja arvoon orjan nostat.
Niistä ei kuitenkaan mitkään olleet hänelle niin rakkaat kuin Milton'in juhlalliset laulut. Suurimman osan tästä runoudesta hän ei ollut milloinkaan kirjoista oppinut; hänen holhojansa, maalari, oli opettanut hänelle sitä hänen lapsuudessansa.
MAALARI. Niin, elämää on hiukan jäljitelty. Tuo ilme onko hyvä? RUNOILIJA. Toden totta, Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässä Elävämp' on kuin itse elämässä. MAALARI. Oh, sillä herralla on ystäviä! RUNOILIJA. Ateenan senaattorit! Miekkoiset! MAALARI. Kah, vielä lisää! RUNOILIJA. Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa!
Salongissa näkyi olevan useita uusia tauluja, ja muuan puseroon puettu mies, jolla oli punertava parta ja viikset, mutta katseessa ja tukan kuosissa jotakin, joka elävästi palautti mieleen Van Dyckin kuvan, käyskenteli siellä kukkien ja taulujen keskellä. Ahaa, ajattelin minä, siinä meillä on tuo suuri ruotsalainen maalari Larsson. Ja hän se oli. Taiteilijan tuntee aina.
Mestari Kranach ei kuitenkaan ottanut niistä enempää kuin mitä kahdella sormella voi nostaa. Tämä mainio maalari jätti pormestari-ammattinsa ja antautui kokonaan toveruutta pitämään vangitulle ruhtinaalleen, jonka surullisia päiviä hän koetti lievittää. Katkerimpia koetushetkiä molemmille ystäville oli se hetki, jolloin tuotiin sanoma vaaliruhtinaan kuoleman tuomiosta.
Eräs maalari oli kerran nähnyt hänet kadulla ja ihastuksissaan seurannut häntä hänen kotiinsa asti, jossa hän vanhan isänsä kanssa asui.
Päivän Sana
Muut Etsivät