Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siis he menivät lastenkamariin, missä Helenan kaikki leikkikalut olivat. Kyllä Helena muutamia niistä itsekin piti liian lapsellisina leikkikaluina ja lykkäsi pois osottaakseen, ettei hänkään nyt sentään tuollaisista . Mutta Georg ei ollenkaan tahtonut tietää mistään leikkikaluista, vaan tahtoi mieluummin puhella ja leikkiä suuria. Siinä asiassa tunsi Helena olevansa kovasti takapajulla hänestä.
Kuni käärmeen pistämänä, lykkäsi Tommi tyttären luotansa pois, hypähti pystyyn, rupesi lattiata astumaan ja kiljaisi viimein: "Nyt on hullu aika käsissä, tytöt juoksevat miehiä hankkimassa ja kosivat itse, isästä ja äidistä ei nyt kenkään enää huoli, varmaankin olette jo kihlajaiset ja häät viettäneet, ja nyt tulette jälestäpäin minua kiusaamaan ja näyttämään että olette minulta voiton saaneet.
Hän lakasi huolellisesti kaiken tomun ovesta, väänsi avaimen kaksikertaa ympäri ja lykkäsi kaapin entiselle paikalleen.
Kuitenkaan ei tuo puhe ollut mikään poikkeus hänen yleisestä kannastaan, joskin se oli sen äärimmäinen johtopäätös. Myöskin Oksasen sielun-silmissä kangasteli kauniina yksimielinen ja yksikielinen Suomi, kuten hänen runoutensa meille kyllin todistaa, mutta hän lykkäsi sen toteuttamis-mahdollisuudet nähtävästi sangen etäiseen tulevaisuuteen.
Hän lykkäsi Eugenin huoneeseensa, sulki oven hänen jälkeensä ja meni Doran luo. Eugen koetti todella seurata äitinsä määräyksiä; hän otti kirjan ja koetti lukea, hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan, mutta ei voinut tehdä kumpaakaan. Koko hänen huomionsa oli keskittynyt vähäisempiinkin ääniin, jotka tulivat ulkoapäin.
Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se minullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä! No jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää selviä. Ihan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla... Selkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki ihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.
Rouva Davies, muhkea ja leppeä nainen, käydä keputti sinne tänne jokseenkin levotonna, tempasi tästä jonkun tuolin, asetti tuossa pöytävaatteen toisin, lykkäsi siellä kukkavaasin tuonnemmaksi, meni milloin ikkunan luo, milloin kakluunin viereen ja sanoi kymmeniä kertoja: "onpa melkein pimeä!"
Tuossa saalis, näyttivät he ajattelevan. Tuossa kukko, joka vielä ennen aamunkoittoa munii kultaisia munia meille. Mutta tytöt olivat tehneet laskelmansa Oikarisen tahtoa kuulustelematta. En mie näitä tässä jaksa kauan pitää, hän virkahti äkkiä ja lykkäsi tytöt polviltaan. Ota sie, Muttila! Mie tahdon juoda kanss' vähän pommeria.
Oi, sangen mielelläni! Tasma lykkäsi pois tuolin jossa hän oli istunut, ja kyykistyi lattialle kädet helmassa ristittyinä. Maria seisoi vielä, mutta laskeutui istumaan vihdoin hänkin, nojaten päänsä muuria vastaan, Tasman surumielisellä äänellä kertoessa: Mieheni oli rakentanut meille oman mökin Käkisalmen luona, mutta kun sota alkoi, otettiin Antero sotamieheksi.
Rouvat istuivat venheesen, tyttö lykkäsi sen vesille, otti airot ja rupesi soutamaan, mutta virta oli nyt tavallista väkevämpi, sillä vesi oli kohonnut. Tyttö souti soutamistaan, rouvat nuuskasivat ja tarinoivat, eivätkä mitään vaaraa huomanneet ennenkuin virta, väkevämpi kuin soutaja, oli kääntänyt venheen koskenniskan putousta kohden.
Päivän Sana
Muut Etsivät