United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän katsoi varovasti ympärilleen, ikäänkuin olisi hän pelännyt takaa-ajajia ja sitten hän katosi kummun taa. "No, olinko oikeassa?" "Kyllä, poika näytti olevan salaisilla asioilla." "Ja nämä asiat saattaisi vaikka joka maapoliisikin arvata. Mutta en sano heille sanaakaan ja teidänkin, tohtori Watson, täytyy luvata olla vaiti. Ei sanaakaan kuuletteko!" "Kuten tahdotte."
"Suostui ottamaan minun miniäksensä ja käski meidän sitte mennä niin pitkälle kuin tietä kestää." "Ja sinä lupasit?" "En minä tiennyt luvata. Ethän sinä ole pyytänyt minua sillä kaupalla." "Juuri sillä kaupalla olen minä sinua pyytänyt, Mari." "No, lähdetäänpä sitte yhdessä maailmaa vaeltamaan!" sanoi Mari ja koetti hymyillä.
Hän osti minulle poikani, rakkaan Henryni, takaisin ja siitä täytyi minun luvata olla vaiti hänen rikoksistaan kuolemaani asti. Poika parka ei saanut kauan olla minun luonani, ankara kuume tempasi hänet pois." Cassy vaikeni melkein kuin väsyneenä. Tuomo oli hänen kertomuksensa kuullessaan melkein unhottanut omat tuskansa ja ikään kuin itse ollut kaikkea kokemassa kertojan kanssa.
"Eihän tuo ottanut mitään, vaan minun piti luvata sinut ensi yöksi soutamaan hänen viinavenettään Kiirkiniemestä." "Ole nyt! En minä sinne lähde, enkä jaksakaan nyt soutaa." "Mikäs sinua sitte vaivaa? Kyllä sinä jaksat, kun vaan tahdot. Teethän sinä työtä, kuin kaksi, jos vaan milloin viitsit."
Voitteko antaa sen anteeksi?» »Onhan kaikki jo ohitse. Olette tällä kertaa kokonaan haihduttanut epätoivoni», vastasin hänelle. »Ettehän anna sen enää palatakkaan», lausui hän levottomana. »Sitä en voi luvata», sanoin. »Liian varhaista on vielä arvella sinne tai tänne, mutta siltä minusta tuntuu, ajatellessani, kuinka outoa ja kummallista kaikki on ympärilläni».
No, sen kyllä voin luvata, mutta sinulle, Rakki, ja sinulle, Teppo, sen kyllä voin jutella. Katsotaanpa nyt noita merkillisiä herneitä, joita piti olla niiden sisässä. Näinköhän on mitään perää hänen puheissaan? No, minkänäköisiä olette sisältäpäin?" Samalla hän puukollaan mursi auki kuoren ensiksi löytämästään simpukasta.
"Tänä päivänä, tänä iltana tulee paholainen minua perimään; sillä se omii minun, se on kauppa-sopimuksella saanut minun omakseen." ... "Oletko sinä, joka olet noin nuori ?" "En minä, mutta toinen, toinen on luovuttanut minun!" "Toinen? Kuka toinen on voinut luvata sinun paholaiselle?" kysyi pappi kummastuen. Bård ei ollut kuulevinaankaan.
Kuinkahan minun nyt käynee! HANNA. Joko tulee ramppi-kuume? MAIJU. Kuulkaa yhtä teidän täytyy luvata minulle. HANNA. Nimittäin ? MAIJU. Te ette saa tulla teaatteriin tänä iltana, ette kumpikaan. JUSSI. Mitä hullua? Mekö emme saisi tulla teaatteriin? MAIJU. Ette millään ehdolla! Minä pyydän ja rukoilen: jääkää pois! HANNA. Mutta minkätähden?
Mutta kun nekin syötiin päivälliseksi, joka nokare.» »Annetaan kuivaa ruokaa vaan ja viilipiimää.» »Tietäisin minä vielä yhden keinon.» »Mikä se on?» »Jos rouva raahtisi luvata muutamia kananpoikia.» »Kuinka monta?» »Ei kun kolme. Silloin kerrassa saisimme hyvän illallisen.» Alman kävi niitä vähän sääli, mutta täytyi hänen kumminkin myöntää.
Jos lupaat, Pekka, että täytät minun ja samalla Maria neidin toivomuksen, hänen, joka on niin hyvä sinua ja minua kohtaan, niin tahdon suurimmassa salaisuudessa kertoa sinulle jotakin... No kerro sitten! Pian! sanoi Pekka uteliaana. Ei, mutta ensin täytyy sinun luvata minulle. Käske minun ennemmin hypätä järveen, Hanna! Sen minä hätätilassa tekisin sinun tähtesi.