Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
LYSIMAAKOS: Tahtoisin nähdä sinua, Tiitus, suoraan silmiin, kun sen sanon. LYSIMAAKOS: Suoraan silmiin, ihan suoraan. LYSIMAAKOS: Niin, Tiitus, juuri niin. Sinä ymmärsit, ennenkuin olin suuni aukaissut. Luovu vallastasi. TIITUS: Katso, niitä on hallitsijoita, jotka ovat minua pahempia olleet. Mutta minä olen hyviäkin töitä harjoittanut. Ja minun aikomukseni oli vielä suurempia töitä tehdä .
Tuhat tulimmaista! Silloin ei kunnian kukko laula. SILJA. Itsehän minua pakoitat. Kun et muuten luovu aikeistasi. ANTTI. Mutta sinä et hiisku näistä rahoista sanaakaan. Muista se! Sinä et suutasi aukaise. SILJA. Tulee kuulla enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. ANTTI. Enkö minä saa sinua tottelemaan? Sepä kumma. Sinäkö tässä olet haltijana, vai minä?
Hänet näin usein Kööpenhaminassa. Kyllä, hän se juuri on, huokasi rouva. Täytyy tyytyä siihen mitä tarjotaan, ja yhdentekevää on se Suomelle, sillä sen on nyt valloittanut Venäjä, joka varmaankaan ei siitä luovu koskaan. Jumala yksin tietää mihin tuo kaikki vienee.
Tuo erakko häntä ei ainakaan mikään maailmassa voisi herättää siihen todellisuuteen, että hänen aatteensa on vain haavetta. Hän on niitä, jotka, kerran saatuaan uskon, eivät siitä koskaan luovu eivätkä siitä pety. Heidän uskonsa sisällys ehkä joskus vaihtuu, mutta tuskin koskaan katoo heiltä itse usko.
Tässä sinä seisoit sinä sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä minä pakenen! Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon julkisesti. Minäkö? Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä?
Jos tahdot jalostua, luovu tällaisista tuumailuista: ellen piittaa omastani, ei minulla ole mistä elän; ellen kurita palvelijaani, käy hän kelvottomaksi. Sillä on parempi kuolla nälkään vapaana surusta ja pelosta, kuin elää ylellisyydessä levottomana; ja parempi on, että palvelija on kelvoton kuin sinä itse onneton.
Syreenit syyttävät kesä-yössä, teistä ma löydän lohdun niinkuin säveleistä, kuin tekin kukin, menen maata varhain; jää meistä jälkeen, mikä meist' on parhain. Syreenit anteeks-antavaiset yössä, en teistä luovu, muistan päivän työssä jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa, jokaista orvon oudon riemurukkaa.
Maron-neekereitä ei tarvitse kauvan odottaa, ja heidän hirmutöitänsä tiedät sinä paremmin kuin minä." "Niin, taivaan nimessä, se on totta", huudahti herra Vanderstraten. "Anna perätön epäluuloni anteeksi, äläkä luovu vanhasta enostasi hädässä. Nuo koirat ovat hurjat kuin paholaiset ja nopeat kuin salama. Ennenkuin voimme sitä aavistaakaan, ovat he niskoillamme.
Kuulkaatpas: Minä olen mies, joka on kappaleiksi purrut hävyn pään ja varoiksi parkinnut selkänahkani tuuman paksuksi, ja taidan siis tehdä ihmeitä, jos tarvitaan. Uskokaa, mitä sanon, ja kuulkaatpa vielä: jos ette kohta luovu kaikista vaatimuksistanne tämän vangitun miehen kautta, niin tuleen huoneenne leimahtaman pitää joku pimeä syksy-yö, olkaat varma siitä.
Noin kello 11 aikaan meni Kölliskö jälleen Simon makuuhuoneesen. Simo katseli veltosti ympärilleen ja hänen kätensä hapuili jotain päänpohjasta. "Rakkahin veljeni", sanoi Kölliskö, "luovu jo tuosta kirotusta nesteestä". "Viinaa!" sai Simo sopertaneeksi, "missä on pulloni?" "Sitä ei enään ole", sanoi Kölliskö, "eikö sinulla ole haluakaan päästä tuosta kamalasta sairaudesta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät