Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Oli lopuksi nähty troopillinen luonto, jonka kauneus ja rikkaus sai Espanjalaisia sitä mielessänsä kuvittelemaan maalliseksi paratiisiksi. Mitään käytännöllisiä tuloksia ei kuitenkaan Orellanan löytö siltänsä tuottanut.
Mutta voi! tuota ylevien ajatusten innostusta, noita ihastuksen lyhyitä hetkiä velkoo luonto kaksin-, kolminkerroin ja kuullessaan hänen innostuttavaa saarnaansa rouva X. raukka kyllä tietää surullisten päiväin olevan tulossa.
Laiva kulkee likitse ohi Sansibarin vihantain rantojen; näkyy luonto jossa on ainoastaan viheriäistä, hengitetään tuoksuja puiden pirteistä, hyvänhajuisista lehdistä. On kyllästytty valtameren ainaiseen tummansiniseen väriin ja halataan vaihtelevaisuutta. Ajatellaan niitä kuivia ja hedelmättömiä kukkuloita, jotka hiljan on jätetty, ja katso, mikä vaihtelevaisuus!
Jo luonto vaatii, Ett' omans' omistaja saa; no, niin, Mut mikä maailmass' on omempaa Kuin miehen oikeus vaimoon? Himon kautta Jos tämä luonnonlaki poljetaan, Jos mahtimiehet, puoltomielin kuullen Vain turtaa tahtoaan, sit' uhmaavat, Niin joka kelpo valtioss' on laki, Jok' ohjaa oikeaan nuo hurjat himot, Nuo hillittömät, uppiniskaiset.
Hän oli teenjuonnista jo ihan hikinen: A vot... Luonto, puheli hän, puhalsi höyryt pois ja selitti: Luonto tää, merkitsee... Hän ottaa ja vetää... Vanhempanakin vetää... Miestä, merkitsee, muorin puoleen vetää... Vot. Ja entistä tyytyväisempänä hän hymyili, hikosi, oli autuasta oloansa ja antoi rakkauden hiljakseen kehittyä. Ei tässä mihin järin kiirekään ollut.
Sentähden ne mehut, joita puolankukka imi, olivatkin paljasta terveyttä ja raitista elonvoimaa; sentähden voikin hän kestää yli talven ja vihertää silloinkin, kun jo toiset kukkaset kuoloon nukkuivat. Olipa eräs Syyskuun aamu. Luonto oli juuri herännyt ja heittänyt öisen sumuverhonsa yltään. Yö oli ollut kylmä ja tuulinen; aamu oli selvä ja kolea.
Ankaralla poudalla. Jo kedot, kummut kellastuu, Jo ruohot ratki raukeaa, Ei laula lintujenkaan suu, Pois kukat kuihtuu, laukeaa. Jo lehmät, lampaat suojihin Pois laitumilta rientävät; Mut toiset metsämaillekin Jo taudin uhriks nääntyvät. Ja murhemielin peltomies Nyt vainioitaan katsahtaa, Kun katovuoden, kukaties, Jo lähestyvän aavistaa. Jo koko luonto surkastuu, Voi, mistä moinen lemmettyys?
Luonto siis, tässä merkityksessä käsitettynä, kyllä opettaa välttämään kaikkea, mikä tuopi kivuntuntoa, ja tavoittamaan sitä, mikä antaa nautintoa j. m. s., mutta se ei suinkaan käske meitä aistimustemme nojalla päättämään mitään ulkopuolellamme olevista esineistä, ilman edelläkäypää ajatuksellista tutkimista, koska todenperäisen tiedon saaminen niistä on yksinomaan sielun eikä ruumiillis-sielullisen yhdysolennon tehtävä.
Eikö ole ihmeellistä, neiti, minkälainen lumousvoima luonnolla on ihmissydämmeen? Kun on talvi, jolloin luonto on valkoisen lumivaipan peittämänä, silloin ihminen ikäänkuin vetäytyy yksinäisyyteen, etsii uunia ja lamppua sekä hauskaa, lämmintä huonetta.
He ovat hänen, muka valtionkavaltajan rikos-toverina, teloittaneet. EGMONT. Mies-raukka! Yks' asia vielä, ja sitten hyvästi! Min' en jaksa enää. Jännittäköönpä mikä tahansa mieltäkin ankarasti, niin vaatii kuitenkin luonto vihdoin välttämättä vuoronsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät