United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joko minä hänet tapan tuohon paikkaan taikka lähden talosta pois. Ja niin läksin juoksemaan tänne teidän luoksenne, hyvä Natalia Niholajewna ... ja minnepä minä pääni kallistaisinkaan? Ja semmoinen sade ja loka... Lankesinkin näet parikymmentä kertaa! Ja nyt tämmöisessä siivossa..." Harlow katsahti itseensä ja alkoi liikkua niinkuin olisi tahtonut nousta.
"Pysähtykää tuolla vuoriston puolella", neuvoivat he, "niin me pimeän tullessa tulemme teidän luoksenne ja pidämme huolta siitä, että saatte, mitä tarvitsette." Voudin käsky oli suomalaisille aivan uutta, minkä vuoksi he epäilemättä noudattivat taalalaisten toivomusta.
Jos suvaitsette, ilmestyn luoksenne, luistimet mukanani, yhdentoista jälkeen.» Alma kirjoitti yhden ainoan sanan vastaukseksi: »Tulkaa!» Kiireesti hän nousi ylös, puki päälleen ja hautoi kasvojaan kylmällä vedellä. Hänellä oli toivoa taaskin. Nymark lohduttaisi ja turvaisi häntä kaikkia pahoja ihmisiä vastaan.
Hän naurahti ja vastasi: "Olkoon menneeksi, hyvä herra, vaan sitä ennen tahdon ilmoittaa teille millä keinoin voitte, jos haluatte nähdä nöyrintä palvelijaanne, palauttaa hänet: teidän ei tarvitse kuin kukkaroanne pudistaa jotta rahat helisevät, niin kuulen kohta ja palajan luoksenne.
"Herra Lents, minä poikkesin teille, aivottuani kirkkoon". "Enpä olisi uskonut minua niin pyhänä pidettävän". "Herra Lents, minä tulen teidän luoksenne, en sen vuoksi, että siitä olisi mitään hyvää, vaan sen vuoksi, että olen tahtonut tehdä velvollisuuteni". "Se on hauskaa, kun joka mies tekee velvollisuutensa". "Te tiedätte, että teidän Lents'inne..."
SELMA. Mitäkö sinä ihmisistä. Ethän epäillyt kumminkaan rikoksellisuuttani, kuullessasi ihmisten RAHIKKA. Enkö epäillyt! Minä! Enhän uskonut sinua uskottomaksi, vaikka omin silmin näin luoksenne vieraita herroja tulevan, vaikka itse käskit sanomaan, että menisin matkoihini. SELMA. Minäkö käskin sanomaan? RAHIKKA. Niin sinä iltana siellä. Tulihan Iina puolestasi kadulle sanomaan
Sinä hetkenä, jolloin Bonacieux'in sormien lyönnit tuntuivat ovella, molemmat nuoret tunsivat sydämmensä pamppailevan. Ei siellä ole ketään, sanoi Bonacieux. Ei sillä väliä, menkäämme kumminkin teidän luoksenne, siellä ollaan paremmassa suojassa kuin tässä portin kynnyksellä. Ah, Jumalani, kuiskutti rouva Bonacieux, nyt emme saa kuulla mitään.
Muutamat Gilillekin tavattoman matalat kurkkuäänet ilmaisivat samalla hänen hämmästystään ja kiitollisuuttaan. »Jos minä joskus voin osoittaa teille jonkun vastapalveluksen ,» hän lopetti. Knut puuttui puheeseen: »Minä pidän kiinni teidän sanoistanne. Minä juuri tulin tänne luoksenne siksi, että minulla on jotain teiltä pyydettävää.»
"Ah!" sanoi Heleena huo'aten: "Tulen luoksenne, herra Aprami Cabeleau, erään tärkeän asian vuoksi, jota en ymmärrä, mutta joka kuitenkin on minun toimitettava. Tarvitsen rahaa."
"Meillä oli hyvin vähän aikaa katsella kirjojani, mutta minä toivon että te ainakin otitte 'Juvenalini." "En, Mr Ewlyn; kuka voi teidän talostanne lähteä taipumuksella ilkkumiseen? minun täytyy tulla teidän luoksenne huomenna valitsemaan sellaista kirjaa, joka herättää miellyttäviä ajatuksia elämästä ja jättää jälkeensä hyviä luuloja ihmiskunnasta.