United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
MIKKO. Topra, kuulitko vihellystä? TOPRA-HEIKKI. Kunnari! Palaako hän takaisin? Mitä hittoa! MIKKO. Ja ketä hän siellä tuo mukanaan? Matlena ja Antti. No, totta tosiaan. KUNNARI. Nämä tapasin maantiellä, täytyi lähteä heitä tuomaan teidän luoksenne. TOPRA-HEIKKI. Mutta nyt samaa päätä sinne, johon oli puhe. KUNNARI. Eikö jätetä vielä toiseen kertaan? TOPRA-HEIKKI. Ei missään tapauksessa.
Mutta, neiti, jatkoi poliisimestari, ettekö koskaan kysynyt häneltä, miksi hän ei säilyttänyt metsästystarpeitansa kotonaan, vaan sensijaan lähetti ne juuri teidän luoksenne, ja vieläpä salaa ja öiseen aikaan, minkä seikan heti olisi pitänyt tuntua teistä merkilliseltä. Minä kyllä useasti tiedustelin syytä siihen, vastasi Anna. Entä mitä hän vastasi?
Iltasilla konttorista kotia tultuani en ole muuta huvitusta etsinyt, kuin että silloin tällöin olen pistäytynyt tänne teidän luoksenne puhellakseni hetkisen teidän kanssanne, ja sitten olen aina palannut kammiooni, jossa pitkin yötä olen puhdistanut ja järjestänyt kauppiasten minulle uskomia kirjoja.
Ja tarkastettavana oli tässä tilaisuudessa reikiä ja paksulla rihmalla tehtyjä parsimisia ja suuri määrä revittyjä aukkoja, eikä ollut siis helppo päästä luulemasta häntä joksikin epäiltäväksi, kuleksivaksi henkilöksi, etenkin kun hän sisään astuessa huomautti: "Minä tulen niinkuin mustalainen vuorilta, rouvaseni! Täytyy pyytää anteeksi että tänlaisena tulen luoksenne"...
Paronitar katseli meitä pitkään, kun näki minun herran seurassa tulevan, vaan huudahti, lähemmäksi jouduttuamme, iloisesti: »Paavo», mutta samassa, ikäänkuin hämmästyen omaa ääntänsä, hän punastui ja tuli kainosti enoa tervehtimään. Enoni sanoi: »Minun teki mieleni tulla sisarenityttären seurassa tänne luoksenne, ja toivon, ettei Hilja eikä täti siitä pahastu.»
Suokaa minun saada huvia ja oppia teidän viisaista puheistanne!" "Mitä joutavia, hyvä Martti mestari", sanoi Paumgartner hymyten, "mielellänihän minä poikkean teidän luoksenne. Mutta miksi sanotte taloanne halvaksi?
"Ja nyt olen palannut teidän luoksenne tänne kotiin, ja mielessäni on enemmän surua kuin voin sanoa teille tai selittää, niin tuskaa täynnä." Seurasi hiljaisuutta, ja sen kestäessä liikkui kapteenissa eriskummaisia tunteita: "Sitäkö ... sitäkö arvelet ... että me emme sinusta pitäisi ... emme sinun parastasi tahtoisi... "No niin! Voi olla, että taas myöhemmin en pidä tekoas aivan oikeana...
Puhukaa ja ilmoittakaa pelkäämättä, mikä mieltänne painaa, olenhan itsekin jo pyytänyt teidän sitä tekemään. Neiti Reginan rinta kohoili raskaasti ja hän alkoi puhua äänellä, joka alussa tuskin kuuluikaan, mutta joka pian hänen palavasta innostuksestaan selvisi kirkkaaksi ja voimakkaaksi. Teidän majesteettinne, minä tulen luoksenne, koska olette sitä minulta pyytänyt.
Koska saan tulla luoksenne? kysyi hän. Olen kotona joka lauvantai Kotona? Ymmärrän, te ette siis lainkaan tahdo ottaa vastaan minua. Hän kumarsi ja meni. Olisin tahtonut huutaa hänelle vielä jonkun sanan, mutta palvelija paiskasi samassa vaunun oven kiinni, ja me ajoimme pois. Nojasin vaunun nurkkaan ja olisin mieluimmin tahtonut itkeä.
Mutta olenpa jo kyllin laverrellut ja pidättänyt teitä, lisäsi hän nousten. Kuulkaapa, sanoin minä: menkäämme teidän luoksenne, minun ei tee mieleni kotiin. Mutta teidän työnne? Minä en vastannut mitään; Gagin hymyili hyväsydämisesti, ja me palasimme L:ään.