Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta porsas kääntyi uudelleen ja seurasi minua kuin epäluulon alaista. Sitä en voinut sietää. Uudelleen piti minun turvautuman sauvaani ja siitä lähti apu. Porsas poikkesi metsävahdin mökin luo, kenties juuri kotiinsa. Mutta ajatukseni olivat langenneet korkeudestaan. Yksinäinen mökki. Sen vastapäätä puoleksi maanalainen sauna. Ovet lukossa. Ei näkynyt elävää sielua, ainoastaan porsas.
Muurarilla ei ollut mitään tätä vastaan muistuttamista ja pappi kääräsi huivin hänen päänsä ympärille ja vei häntä monia kuoppaisia katuja, mutkateitä ja solia myöten, kunnes he seisahtuivat erään portin ulkopuolelle. Pappi otti avaimen, väänsi sitä tuossa kitisevässä lukossa ja avasi jonkun esineen, joka kuului kuin raskas ovi olis auvennut.
Silloin pälkähti päähäni laskea, montako kirjainyhdistelmää tämmöisessä lukossa oli mahdollista. Ja kun tulin siihen tulokseen, että oli mitättömän pieni mahdollisuus yhden ihmisen iällä riittää lukon avaamiseen, löin suutuksissa nyrkkini pöytälaattaan ja panin maata.
Koko pisteessä oli ainoastaan yksi portti, ja sekin näkyi olevan aina lukossa. Portin takana ei kuulunut koskaan ääntä. Ja kumminkin tuntui että siellä varmaankin asuu joku: talo ei näyttänyt ensinkään autiolta. Päin vastoin näytti siinä kaikki lujalta ja vahvalta, vaikka piiritystä kestämään. "Mikäs linna se tuo on?" kysyin minä kumppaniltani. "Tiedättekö?" Wikulow sirristi silmiänsä viekkaasti.
Ovesta pilkisti punatukkainen pää, leu'oissa tuuhea parta. "No kuinka on?" kysyi punainen pää: "onko lukossa asia?" "Lukoss' on." "Paljonko?" Paksu vouti viittasi harmissaan kädellään ja osoitti minun kamariani. "Jaha, hyvä on!" vastasi pää ja katosi.
Mutta entä tuo luja ristikko, venäläinen vahti ja Vanajan aallot? Ei ollut paljonkaan toivoa. Mutta kapteenin näitä miettiessä kuului vihdoin yhä läheneviä askeleita, avain kirskui lukossa, ja vartija astui sisään Hänen jälissään tuli Tasma hiljaa, ikäänkuin karttaaksensa häiritsemistä. Epäröivänä jäi hän ensin seisomaan ovelle, kyykistyi sitten, ja istahti kynnykselle.
Jälleen mainitsi Kukkelman siinä Nelmaa rumalla nimityksellä. Kääntyi ... ja kiiruhti köntystämistään. Pureskeli hampaitaan niin että ohikulkijat sen kuulivat. Tuli huohottaen ja kähisten Mimmin portaille. Tarttui porrasaskelmiin ja konttasi ylös. Ovi ei ollut vielä lukossa, vaan se oli jäänyt Sakriksen mennessä auki. Sakris työntyi eteiseen. Häntä ei huomattu ... hän seisoi siinä ja katseli.
"Ei hän ole täällä käynyt sitte kun minun tänne toi", vastasi Matti. "Onko se ovikin kiinni ollut kaiken aikaa, oletko sitä huomannut katsoa?" "Ei tosin siellä ole ollut mitään liikettä, eilen kumminkin oli ovi lukossa", sanoi Matti. "Mihinkähän tuo sitten on mennyt?" alkoi ukko tuumamaan. "Hän oli meillä maanantaina aamupäivällä, tai oikeastaan hän oli meillä maanantaita vasten yönkin.
"Jospa vaan tuntisit oikein ystävyyttä minuun, seppä veikkoseni, minuun ja Katriin. Ajattelepas kuinka sitä tyttö-parkaa ahdistetaan aamusta iltaan asti, ja ajattelepas minkälaiset ihmiset häntä ahdistelevat, silloinkin kun meidän ovemme ovat lukossa ja luukut ikkunain edessä.
Lapset hälisivät ympärilläni; kova sana tahtoi väkisenkin tunkeutua huulilleni, mutta minä painoin sen takaisin. Antaa heidän kirkua ja telmiä niin paljon kuin jaksavat, terveellistä se vaan on, sanoin itselleni. Mutta kylläpä peuhasivatkin! Tuolit kumoon, matot kasaan ja pöydät paikoiltaan. Entä sitä huutoa ja pauketta! Hermoni olivat tulisessa tuskassa ja korvani lukossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät