Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Siten hän pääsi niin pitkälle, että saattoi mennä Porvooseen lukiolaiseksi. Hänestä tulikin nyt lukiolainen. Hän luki ja näki nälkää. Isä ja äiti eivät voineet lähettää hänelle muuta kuin kotikutoista sarkaa, josta hän itse sai ommella itselleen vaatteet, mutta jotainhan hänen piti myöskin syödä ja juoda. Hän läksi lupa-aikoina kyliin ja lauloi siellä leipäkakusta tai ruiskappasesta.
He tunsivat sen ja sen, sen ja sen luona asui sekin lukiolainen, joka ehkä oli ollut upottamisessa osallisena, mutta he olivat yhteisesti vannoneet, etteivät koskaan eivätkä kenellekään mitään ilmaise, ei edes sittenkään, kun olivat tulleet pois lukiosta. Vala oli vannottu keskellä yötä, ulkopuolella tullin, suuren kiven ympärillä, jota vielä tänäkin päivänä sanotaan Valakiveksi.
Sill'aikaa oli kuninkaan käskystä kaikkien näiden kummallisten seikkailujen sankari, lukiolainen Eerikki Ljung seuraavana päivänä tai oikeammin samana päivänä viety Toivo-nimiseen, kauppahuone Larssonin omistamaan laivaan, joka oli Tukholman satamassa valmiina lähtemään Vaasaan lastattuna raudalla ja suolalla, tuotuaan ensin kotiseudultaan Ruotsin pääkaupunkiin vaasanruista, voita, läskiä, silakoita ja lohta.
Niiden joukossa, jotka kauimmin ja innokkaimmin heittelivät lakkejaan ilmaan, oli lukiolainen Eerikki Ljung. Erehtyikö hän, vai kunnioittiko kuningas todellakin häntä armollisella päännyökkäyksellä? Eerikki oli siitä varmasti vakuutettu, ja niin kauan kuin vielä vähääkään näkyi pölyä Uudenkaarlepyyn tieltä, kuultiin Eerikin huutavan: Eläköön kuningas!
Ymmärrätkö? En. Sinä et saa hiiskua sanaakaan siitä asiasta. Mausestill. Ei kukaan muu kuin minä ja Feif saa sitä tietää. Se on salaisuus. Sinä saat aloittaa nyt heti kohta. Eerikki sanoi suostuvansa, mutta huomautti samalla, että hänellä oli nälkä ja että hänelle oli luvattu aamiaista. Mies näytti siivolta; miksi hän lukiolainen, josta kohta oli tuleva ylioppilas ujostelisi sorvaria?
Minä olen lukiolainen Strengnäsistä ja nimeni on Eerikki Ljung, vastasi nuorukainen avomielisesti. Lähdin kasveja keräämään enkä tiennyt sitä tehdessäni tulleeni puistoon. Laskeutuessani maahan tutkimaan erästä harvinaista convolvulus sepiumia, tuli hänen kuninkaallinen korkeutensa juosten ja sattui kovaksi onnekseen minuun kompastumaan, ja kun olen jo liian vanha selkään saadakseni, niin...
Nämä olivat kuitenkin kaikki kadonneet maan päältä, useimmat heidän jälkeläisistään samaten, mutta näistä oli täällä kuitenkin viidentoista tai kahdenkymmenen paikoilla saapuvilla. Näiden joukossa oli Maria Larsson, Elias Pietarinpojan leski Munsalasta, kuuden lapsensa kanssa, joiden joukossa nuori ystävämme, lukiolainen Eerikki, joka oli ottanut nimekseen Ljung.
Tehdyn päätökseni nojaan! Anna. Minkä päätöksen olette sitte tehnyt? Hyvin taitaaksenne läksynne vai minkä? Vaan se on totta! Te ette enää olekkaan lukiolainen. Ha! ha! ha! Tuo tupsuhattu ja tuo miekka teidät muutti soturiksi! Vaan päätöksenne? Olen päättänyt estää sinua, Anna, menemästä kadotuksen kitaan, suureen onnettomuuteen joutumasta. Anna.
Ystävämme Eerikki Ljung, entinen Strengnäsin lukiolainen, joka sittemmin Turun ylioppilaana oli saanut kuninkaallisen stipendin, oli tuottanut suurelle opettajallensa kunniaa.
Onhan palatsi jo laivastolla? On teidän majesteettinne. Eerikki säpsähti. Hän oli mielessään miettinyt, että sorvari varmaankin oli tavallista hovisorvaria ylempi mies, ehkäpä ylihovimestarikin eli linnan Custos, joksi lukiolainen olisi häntä oikeimmittain voinut nimittää; mutta nyt tuli totuus ilmi. Gut, sanoi kuningas. Ilmoita minulle huomenna, kuinka se on onnistunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät