Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Feif oli vanha palvelija, jonka Aadolf Fredrik oli tuonut muassaan Saksasta, ja joka edelleen puhui äidinkieltänsä, ollen ylpeä virkansa arvosta ja niskoittelevan itsepäinen, niinkuin hänen asemassaan olevat suosikit, joita muut alemmat palvelijat pelkäävät, imartelevat ja kadehtivat. Minne me menemme? kysyi Eerikki jälleen. Weiss nicht. Enkö saa mennä takaisin kaupunkiin? Weiss nicht.
Feif, lisäsi hän saksankielellä, anna tälle nuorelle miehelle illallista ja vie hänet muassasi määrättyyn paikkaan. Sano Adelcrantzille, että hän käyttää poikaa sorvipenkin ääressä siellä; meidän täytyy iskeä kiinni kykyihin, missä vain niitä tapaamme, muuten emme ehdi valmiiksi tuoksi suureksi päiväksi. Mausestill, mies! Ei kukaan saa nähdä häntä. Anna asian tapahtua hiljaisuudessa.
Täältä he ajoivat hämäränä heinäkuun yönä asevaraston pihalle, ja kun Feif oli siellä saanut muutamia käskyjä, jatkoivat he ajoansa rantaan. Eerikistä alkoi tuntua oudolta, kun hän näki joukon miehiä irroittamassa kolmea isoa hirsilauttaa, joiden päällä häämötti kolme komeaa huonetta. Turhaan hän koki miettiä näiden kummallisten toimien tarkoitusta.
Sinäkö se olet, Feif? sanoi hän saksanvoittoisesti, kun Eerikki astui sisään; mutta vastausta odottamatta hän lisäsi: Vai niin, tulehan tänne ratasta polkemaan; nuo lurjukset ovat kaikki juosseet tiehensä, eikä minulla ole ketään, joka auttaisi minua.
Jos Feif tuolla tavalla auttoi Lybeckeriä, niin epäillä ainakin sopii, oliko se oikeastaan mikään apu, sillä olipa Lybeckerillä mitä ja miten hyviä ominaisuuksia hyvänsä, niin sotilas hän ei ollut, vaan tuli Suomen joukkojen päällikkönä ainiaaksi onnettoman kuuluisaksi.
Hopeata ei enää näkynyt, se oli kaikki rahapajaan lähetetty; leskikuningatar ja prinsessa olivat niin ikään jo useita vuosia syöneet tinaisista astioista, mutta kun kuningas kotiin tultuaan oli sen huomannut, oli hän joutunut hämilleen, jonka tähden Feif viime kesänä oli kehoittanut Tessiniä teettämään, ikäänkuin omalla luvallaan, vähäiset hopeiset pöytäkalut naisille.
Silloin nähtiin tanssin äkkiä lakkaavan ja tanssivain keräytyvän eri ryhmiin, jotka näyttivät kyselevän toisiltaan jotakin, mikä oli tapahtunut. Ennenkuin täällä ulkona oli saatu selville syy tanssin taukoamiseen, tunsi Eerikki Ljung jonkun tarttuvan häntä käsivarteen ja vetävän hänet pois väkijoukosta. Hän katsahti taaksensa: se oli kamaripalvelija Feif. Weg!
Ymmärrätkö? En. Sinä et saa hiiskua sanaakaan siitä asiasta. Mausestill. Ei kukaan muu kuin minä ja Feif saa sitä tietää. Se on salaisuus. Sinä saat aloittaa nyt heti kohta. Eerikki sanoi suostuvansa, mutta huomautti samalla, että hänellä oli nälkä ja että hänelle oli luvattu aamiaista. Mies näytti siivolta; miksi hän lukiolainen, josta kohta oli tuleva ylioppilas ujostelisi sorvaria?
Päivän Sana
Muut Etsivät