Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Apuanne tarvitessani olen sen sanova teille. Niinkuin teidän armonne käskee, vastasi hovimestari samaan tapaan kuin ennenkin, mutta hänen silmissään leimahti loukatun ylpeyden salainen salama ja hän hankkiutui lähtemään huoneesta. Odottakaa, virkkoi kreivitär, luulen kreivin olevan täällä kahden viikon kuluttua.
Kuultuaan Gudulan ja Mayer Anshelmin ovesta menevän, juoksi hän ovelle, mutta jäi siihen seisomaan ja piti ovenpielestä kiini, ikäänkuin pakoittaaksensa itseänsä tähän pysähtymään. Syvä huokaus tunki hänen rinnastansa, ja hänen silmistänsä valui kyyneleitä, vihan, häväistyksen ja loukatun itserakkauden kyyneleitä. Käsitysten riensivät Mayer Anshelm ja Gudula puutarhan läpi.
Esteriltä katosi menneisyys niinkuin paha unennäkö siihen onnelliseen tunteeseen, että hän oli saanut takaisin isänsä rakkauden, ja kreivittären ylpeä vihastus suli pois kuin kinos kevätauringon paisteessa, kun hän näki tämän näin nopean sovinnon hairahtuneen lapsen ja kovan, syvästi loukatun isän välillä. Ja rouva ymmärsi sen niin hyvin: olihan hänkin äiti.
Urhoollisesti riensi hän perälehterille ja etsi tuota sijaa. Mutta kaikki paikat olivat täynnä. Tuskin sopi sinne seisomaankaan. Vihdoin hän sai selville, missä sija 27 oli. Siinä istui niin, siinä istui Liisa, kovin loukatun näköisenä, vaikkei Jooseppi hänen sijalleen pyrkinytkään. »Hyvää iltaa, Liisa!» Ei vastausta. »Mikä sulla on? Istu vaan!
Minä annan teille anteeksi, sanoi hän, kaiken sen pahan, mitä olette minulle tehneet; minä annan teille anteeksi menetetyn tulevaisuuteni, loukatun kunniani, tahratun rakkauteni ja ikipäiviksi kadottamani onnellisuuden sekä sen epätoivon, johon olette minut syösseet. Kuolkaa rauhassa! Lord Winter lähestyi nyt vuorostaan.
Luuletko sinä jumalaton minua noidaksi?" lausui Sikke-muori loukatun äänellä. "En minä, Luojan kiitos! taikoja tee, enkä loihtia osaa! Siunaa nyt vaan koreasti itsesi, tunnusta syntisi ja anna henkesi Herran haltuun," lisäsi hän, osottaen kepillään korkeuteen. "Eihän minulla tietääkseni muita niin pahoja syntejä, ole, kuin kuin voih, miten se on vaikeaa," huokaili Anni ja tillahti taas itkuun.
"Kyllä hän kuitenkin tuohiraamattua kirjoittaa, jos hän kerran kirjoittaa", sanoi Jörölä loukatun tunnolla. "Minkä sinä tuohiraamatuksi kutsut?" kysyi Kopola puolikiiwastuneena. "Kaikki mikä ei ole Jumalan sanaa", wastasi Jörölän Jussi weltosti. "Minusta tuntuu, ettet sinä ole lukenut tuohiraamattua etkä muutakaan", sanoi Kopola suuttuneena ja lähti pois.
Waikka hän oli rauhaa rakastawa mies, eikä tahtonut ketään loukata, ei hänen omatuntonsa kuitenkaan sallinut olla lausumatta jotakuta totuuden sanaa. "Minun mielestäni saisitte olla hywin waruillanne tuossa asiassa", wirkkoi hän yksitotisesti. "Missä asiassa?" kysyi isäntä wähän höröstyen. "Tytärtenne tähden." "Ja minkä wuoksi, jos saan luwan kysyä?" sanoi isäntä loukatun tunnolla.
Siten syttynyt tulinen vihastus herttuaa kohtaan saattoi myöhemmin todella tämän loukatun hoviherran muuttamaan Kaarlen palveluksesta Ludvigin luo; mutta kysymyksessä olevassa tilaisuudessa hän kuitenkin puhui vain yleisesti viittaamalla ystävyydestään Ranskaa kohtaan, hyvin tietäen, että kuningas käsitti täysin, mitä hän sillä tarkoitti.
Loukatun ylpeyden tunto nyt Kullervossa taas voittaa omantunnon tuskan.
Päivän Sana
Muut Etsivät