Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Tanssin ja leikkien välillä juotiin virkistykseksi vaahtoavaa kotona valmistettua kaljaa, ja kun viulunsoitto lakkasi ja väki poistui seinänvierustoille istumaan vähän levähtääkseen tanssin perästä, tarjottiin kukkurallisista vadeista pannukaakunpaloja ja suuria nisuvoileipiä, joiden päällä oli juustoa ja lihaa. Kun Lotta täti piti pitoja, olivat vieraanvarat runsaat kaikin puolin.
Ja kumpikin katosi eri haarallensa. "Nyt on murhe ja onnettomuus astunut meidän rauhalliseen kotiin", sanoi Lotta vesissä silmin Joosepin kuoleman jälkeisenä aamuna. "
Liisa huusi Lotan luokseen: Sinä voit nyt mennä kotiisi ja olla siellä yötä, koska äitisi on sairaana, sanoi hän; tohtori tulee myöhään takaisin ja minä voin kyllä asettaa hänelle iltasen. Lotta oli kovin tyytyväinen: hänen emäntänsä oli aina niin hyvä ja ajatteleva. Liisa ojensi hänelle kätensä hyvästiksi ja sanoi: Tervehdä äitiäsi ja sano, että minä olen ollut aina sinuun tyytyväinen.
Jos kuka voisi auttaa, jos kuka voisi saattaa totuuden ilmi tuossa pimeässä asiassa, mikä oli vähällä viedä ijäksi onnen tästä perheestä niin hän se mies oli, tämä koko Suomessa kuuluisa kandidaatti. Timo ei tahtonut lakata kiittelemästä ja Lotta pani kaikki kykynsä liikkeelle pitääkseen tätä tervetullutta vierasta hyvänä.
"Hänen apuansa ja lohdutustansa olemme suuresti kaivanneet ja ikävöineet. Mutta johan hänen näinä päivinä pitäisi palata kotiin. Tapasitteko häntä Helsingissä?" "En, enkä myöskään luule hänen vielä niin pian palajavan, koska hän on toimittanut tänne apumiehen itselleen". "Apumiehen!" virkahti Timo. "Voi, voi, sitten on hyvä rovastimme vissiin käynyt huonommaksi", päivitteli Lotta.
Niin lohdutteli Timo vaimoansa, astuessaan edes takasin tuvan lattialla; mutta murheellinen muotonsa todisti hänen sanojansa vastaan. "Pahuudella on suuri valta maailmassa", sanoi Lotta ja nyykytteli päätänsä; "ja kyllä minä vaan pelkään että meidän onnettomuudeksemme ja perikadoksemme tämä tapaturma kääntyy.
Hulluinta kaikista oli se, ett'ei mitään palkanmäärää ollut puheessakaan ja tietysti käytti mamseli tilaisuutta hyväkseen. Jäi toinenkin piika päästökirjatta; se oli mummo, mutta hän ei jäänyt ilman palkkaa. Liina meni jälleen Munkkiniemeen ja Lotta kotipuoleensa.
"Ette ensikertaa sitä kulkenut! Milloinkas ennen?" kysyi rovasti. "Noin kuusi viikkoa takaperin". "Elokuun toisena päivänä iltasella?" virkahti Nivalinkanen. "Aivan niin! Elokuun toisena päivänä. Mutta " "No siinähän on miehemme!" huusi rovasti. "Siinä ensimmäinen selkeyden säde tähän mustaan murheesen", sanoi Timo. Lotta hyrähti itkuun, mutta ilosta itki hän nyt.
Lotta sulki kyökin oven jälkeensä; nuori rouva oli nyt yksin hiljaisessa talossa, pikku Paulan jokellellessa kätkyessään. Liisa avasi muutamia laatikoita ja järjesti niissä olevat tavaravähät, sitten kietoi hän hiukan liinavaatteita itselleen ja lapselleen siistiksi kääröksi.
Kellon lyödessä neljä astui Lotta täti Heikin käsivarteen nojautuneena ulos portaille, ja tervehti iloisesti oikealle ja vasemmalle, jonka jälkeen he kahden viulun soidessa kulkivat koko joukon etupäässä koristettuun juhlahuoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät