United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo väriviirit loitommaksi liehui kuin kantoi silmäni, ja luulen, väli ett' oli niiden kymmen-askelinen. Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien, vanhinta neljäkolmatt' astui, päässä jokaisen tuores valkolilja seppel. »Ah, siunattu», he kaikki lauloi, »sinä Aadamin tyttäristä! Olkoon myöskin siunattu kauneutesi ijäst'ikään!»
Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, poikki Pohjolan merestä sepon Ilmarin pajalle. Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?"
Eikä se kumma ollutkaan, jos he niitä ihmettelivätkin; sillä Peltolan kylä oli tiheästi asuttu ja he elivät yksistään maanviljelyksellä, jonkatähden kylän viljelykset olivat laajenneet niin avaroiksi, että metsien oli ollut pakeneminen loitommaksi, ja heidän hevosensa saivat kesät olla auran, karhin ja kärryjen edessä ja talvet vetämässä kuormia kotia; sentähden eivät Peltolan kyläläisten hevoset joutaneet korskumaan.
Isäntiä ja emäntiä kulki ristiin rastiin ohitse, vaan eiväthän ne häneen katsoneetkaan. Nuoria miehiä istui siinä lähellä kirkon portailla. Tyttö hoi, tules tänne, sanoi heistä muudan. Toiset nauroivat ja kuiskuttelivat keskenään. Tule, tule, kah, mitä sinä arvelet. Rinnalle istumaan tänne. Emmi punastui ja väistyi loitommaksi. Sattui samassa herra ja rouva hänelle vastaan.
Ukko, joka seisoi paljoa lähempänä tulta kuin me muut, oli vetänyt pieksusaappaansa jalasta ja pannut ne loitommaksi tulesta kuivamaan; valitteli, ettei nahka kestä lämmintä, niin pian kuin se on ruumiista nyletty irti. »Missä voi sulaa, siinä nahka palaa», arveli vanhus. Setä ja minä emme voineet kyllin ihmetellä, miten ukon oli mahdollista kestää niin lähellä tulta.
Mutta helposti huomaa näiden selityksien riittämättömyyden: ensimäiset ovat todistamattomia otaksumia, toiset yksinkertaisesti siirtävät salaisuuden toisaalle. Ja jos kohta onkin hyvä siirtää niin usein kuin mahdollista salat loitommaksi, ei kuitenkaan saa kuvitella mielessään, että paikan vaihto riittää niitä hävittämään.
Ja täällä hetken' herttaimmat mä leikin elämästä, En tiennyt tuhon tuulista, en myrskyn mylvinnästä, Mut salmen suusta aukeevan mä seljän aavan luulin Ja kaukaa kumman kohinan mä houkuttavan kuulin. »Tuo tuoll' on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle, Näin lausui kerran lapsena mun äityeni mulle Jos lähdet joskus laineillen ja loitommaksi rantaa, Niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa.
Nousin ylös pöydästä, ja väistyin hänestä loitommaksi. Olin katsovinani ikkunasta ulos, että pääsin häntä näkemästä. Noo, Liisi, sano vaan suoraan, mitä ajattelet. Minä häpeän sinun puolestasi. Kuulin hänen äkkiä hyppäävän ylös tuoliltaan. Sinä? Hän räjähti nauramaan. Vai häpeät sinä minun puolestani? Käännyppä tänne! Tein niinkuin hän käski.
»Pannaan maata ja nukutaan herran rauhaan.» Holpainen aikoi sammuttaa tulen, mutta Mari esteli. »Ei, anna sen palaa, minua niin peloittaa.» »Palakoon sitten.» Holpainen työnsi kitupiikin loitommaksi lattialle ja oikaisi ruumiinsa, valmiina pian jatkamaan unta. »Onni toki, ettei pahempaa ollut», hän ajatteli, ja veti peitteen päälleen.
Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut: yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi, vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!"