Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Emme tahdo kauemmin kuluttaa kallista aikaanne ja toivotamme teille hyvää iltaa. Ja sangen epäsuosiollisesti päätänsä nyökäyttäen astui hänen majesteettinsa muutamia askelia ovea kohti. Mutta siellä seisoi Eerikki Ljung, tulipunaisena ja pullo vanhaa rüdesheimiläistä kummassakin kädessään.
No niin, vaan se nyt ei käy ollenkaan laatuun! vakuutti kasvitarhantirehtöörin rouva Ljung suurella varmuudella, luettuansa miehensä olkapään yli arkkiaatteri Linnén kirjeen. Lähettää sinut Afrikkaan! Eno on suuri mies, sitä en tahdo kieltää, mutta suuretkin miehet voivat toisinaan kulkea yömyssy päässä. Asialla on huomattava puolensa, vastasi Eerikki, vielä kerran lukien kirjeen alusta loppuun.
Kuningas silmäili kirjettä, jonka hän otti esiin salkustaan. Ljung? toisti hän. Olisinko erehtynyt? Isäni nimi oli Pietarinpoika. vastasi Eerikki vähän peloissaan. Pietarinpoika, niin juuri. Sinä olet sorvarin kisälli? Eerikki vastasi kaikessa alamaisuudessa olevansa Strengnäsin lukiolainen. Mutta sinä osaat sorvata? Olen vähän oppinut isältäni. Sinähän se olit, joka annas olla, Ulriksdalissa?
Tässä mielentilassa tapasi hänet Eerikki Ljung. He olivat vanhoja ystäviä, ja Penna oli Eerikin lapsuuden aikana ajatellut ottaa sisarensa pojan Perttilän talon perilliseksi, kun päätös siitä, että Eerikistä piti tulla lukumies teki kaikki nämä tuumat tyhjiksi. Miksi eno on noin tuiman näköinen? kysyi poika iloisesti. Ei nyt saa olla nurpealla mielin, kun kuningas on täällä.
Se oli vain pieni kuperkeikka, teidän majesteettinne, vastasi lukiolainen Eerikki Ljung, joka oli istunut ylinnä aidalla, mutta muita nopeammin oli päässyt jaloilleen ja taas seisoi lakki kädessä, valmiina hurraamaan, vaikkakin kättä vielä pakotti ja ääni oli käheä, hän kun oli kiljunut vuorottain sekä hatuille että myssyille ja majesteetille.
Silloin nähtiin tanssin äkkiä lakkaavan ja tanssivain keräytyvän eri ryhmiin, jotka näyttivät kyselevän toisiltaan jotakin, mikä oli tapahtunut. Ennenkuin täällä ulkona oli saatu selville syy tanssin taukoamiseen, tunsi Eerikki Ljung jonkun tarttuvan häntä käsivarteen ja vetävän hänet pois väkijoukosta. Hän katsahti taaksensa: se oli kamaripalvelija Feif. Weg!
Nämä olivat kuitenkin kaikki kadonneet maan päältä, useimmat heidän jälkeläisistään samaten, mutta näistä oli täällä kuitenkin viidentoista tai kahdenkymmenen paikoilla saapuvilla. Näiden joukossa oli Maria Larsson, Elias Pietarinpojan leski Munsalasta, kuuden lapsensa kanssa, joiden joukossa nuori ystävämme, lukiolainen Eerikki, joka oli ottanut nimekseen Ljung.
Niiden joukossa, jotka kauimmin ja innokkaimmin heittelivät lakkejaan ilmaan, oli lukiolainen Eerikki Ljung. Erehtyikö hän, vai kunnioittiko kuningas todellakin häntä armollisella päännyökkäyksellä? Eerikki oli siitä varmasti vakuutettu, ja niin kauan kuin vielä vähääkään näkyi pölyä Uudenkaarlepyyn tieltä, kuultiin Eerikin huutavan: Eläköön kuningas!
Luultavasti hän tiesi myöskin niinkuin pikkukaupungissa kaikki tiedetään että Eerikki Ljung oli sukua vanhalle porvariskuninkaalle ja ajatteli kai, että poikaa kenties käytettiin aseena herratiesi minkälaisiin salaisiin vehkeisiin. Onko valtiopäivämies Larsson lähettänyt sinut tänne? kysyi hän, terävästi katsoen poikaan. Ei, sanoi Eerikki.
Ystävämme Eerikki Ljung, entinen Strengnäsin lukiolainen, joka sittemmin Turun ylioppilaana oli saanut kuninkaallisen stipendin, oli tuottanut suurelle opettajallensa kunniaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät