Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ystäväni Ljung on jo ennen tarjoutunut arkkiaatteri Linnén välityksellä hankkimaan minulle tilaisuuden ottamaan siihen osaa. Hylkäsin silloin tämän tarjouksen, koska en odottanut niitä tapauksia, jotka sitten sattuivat; mutta nyt matkustaisin mielelläni, varsinkin kun siten saisin käydä äitini luona Pyrmontissa.
Niin, jatkoi hän; olkoon tuo tuossa sinun elämänviisautesi, niinkuin se on minunkin elämänviisautenani ollut: "Elä nuhteettomasti! Jumala on kanssasi." Ja hetken kuluttua oli Eerikki Pietarinpoika eli Eerikki Ljung, joksi hän nyt itseään nimitti, matkalla Tukholmaan, kulkien sinne jalan ja reppu selässä. Voitteko ajatella, Bjelke, kuinka mainion aatteen minä juuri keksin.
Mieti tarkoin, nuori mies; tässä on kysymys tulevaisuudestasi! sanoi piispa pahoillaan. Olen miettinyt ja toivon itse pitäväni huolen tulevaisuudestani, ilmoitti Paul vakavalla äänellä. Niin ollen, vastasi piispa, erotan sinut vuoden ajaksi Turun yliopistosta, ja sen jälkeen voit palata tänne jälleen, jos pyydät anteeksi. Iltapuoleen samana päivänä palasi Eerikki Ljung kaupungista Suruttomaan.
Ljung? toisti kreivi välinpitämättömästi. Isäni nimi oli Pietarinpoika, mutta minä olen ottanut oman nimen, sanoi poika vähän hämillään. Ja mikä oli äitisi nimi? kysyi kreivi taas. Hän oli tuntenut erään Pietarinpojan, mutta sen nimellisiä oli niin monta.
Hänen yksityisiin murheisiinsa tyytyen näytti sallimus suoneen hänelle sen onnen, jonka hänen luontoisensa ihmiset saavuttavat ulkonaisessa levollisuudessa; kuinka pysyväinen tuo lepo tulisi olemaan, se riippuisi taas tulevaisuudesta. Kaikesta tästä Eerikki Ljung ei ymmärtänyt niin mitään.
Siihen aikaan, kun Eerikki Ljung lapsena ollessaan oli tullut tuntemaan tämän merkillisen miehen, oli kapteeni Gast sillä kapteeniksi häntä yhä sanottiin huolettomuutensa ja ainaisen huonon onnensa tähden joutunut sangen huonoihin oloihin ja vähitellen solunut kunniansa portaita alaspäin aina entiseen paljaan matruusin arvoon asti.
Vaskipalanen taskussaan meni Eerikki Ljung isoille portaille hänen majesteettinsa käskyä odottamaan. Siellä seisoi hänen enonsa Penna, synkkänä kuin syksyinen yö.
Päivän Sana
Muut Etsivät