Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Siitähän minulla on tuo nimi Kotka-Wappu! Ja hän katseli lintua yhtä ylpeästi kuin sotilas voitettua lippua: Katso kuinka olen sitä kesyttänyt että se vapaasti saa lentää ympäri eikä kuitenkaan lennä pois luotani! Hän asetti linnun olkapäällensä ja levitti sen siivet että Jooseppi näkisi ett'eivät olleet leikatut.
Tämän kotkan oli hän tuonut itselleen sieltä, mihinkä ei kukaan uskaltanut lähteä, jyrkältä, korkealta kalliolta; hän oli siitä taistellut sen äitin kanssa elämän ja kuoleman vaiheella, hän oli kesyttänyt sitä, ja nyt se oli kokonaan hänen omansa. Ja hän on myös kerran oleva minun omani! lausui hänelle sisällinen ääni hänen painaessa lintua sydäntänsä vastaan. Taipumaton.
Hansel, joka oli nukkunut aituuksella ikkunan ulkopuolella, heräsi ja lensi unisena sisään huoneesen. "Oi sinä!" huusi Wappu, avasi sille sylinsä ja painoi lintua sydäntään vastaan olihan tämä kaikki mitä hänellä oli, ainoa omaisuutensa maailmassa. Nyt vieläkin laukaus ja tällä kertaa selvemmin Zwiefelstein'in puolelta.
Jos et saa Ollen lintua, voit saada jonkun toisen, arveli isä, ja lupasi pyydystää yhden ja tehdä häkin, jossa Elsa voi sitä pitää; mutta Elsa pudisti päätään, eikä välittänyt niistä kauniista lupauksista. Hän toivoi Ollen lintua eikä muuta.
Poika ei näyttänyt sillä väliäkään pitävän, vaan istui hänen viereensä näyttäen jotakin joka oli hänen kourassaan, sanoen: Katsos niin kaunista lintua kuin olen pyytänyt! Lapsen silmät kiintyivät siihen vähäiseen lintuseen, joka vapisi pojan kädessä. Voit uskoa, minä en juossut vähää ennenkuin sain kiinni tämän, mutta nyt se on minun.
Puolipäivän aurinko paahtoi hänen päällensä, kotka ei istunut kaukana hänestä, nyppi ikävissään höyheniänsä ja pudisti laiskana siipiänsä. Yht'äkkiä se tuli levottomaksi, käänsi kuunnellen päätään, kurkisti ympärilleen ja lensi ylös. Wappu nousi puoleksi, nähdäksensä mikä lintua peloitti. Siinä liukkaan jäämeren yli tuli inhimillinen olento kävellen suoraan kalliolle päin, missä Wappu istui.
Minä rupesin nyt hokistamaan häneltä toista lintua siaan. "Voi, mikä vahinko minulle nyt tuli", päivitteli hän, "mistäs minun nyt pitää saaman toinen lintu siaan." Muu talonväki nauroi, minkä jaksoi. Nyt huomasin, että "Kinkin-Känkki" oli harjoittanut minua vastaan kavaluutta.
Hän uskoo ja toivoo ja uinuvi vain ja kiittävi onnea unelmain, kun surut ne yölliset saapuvat tai aavehet kolkuttavat. Ja näin hän kiittävi onneaan: »Oi, vilkkuos valheen valo! Mitä siitä jos pieni on mökkini vaan, kun mulle se suuri on talo! Mitä siitä jos lieteni kylmä on, kun mulle se antavi auringon, ja muut jos ei lintua kuulekaan, kun mulle se laulavi vaan!» Hän istuu ja hymyy ja hyräilee.
Se on juuri niin kuin se olisi kesyt! Vielä pari kertaa yritti Leander peloittaa sitä mutta turhaan. Se on kuin olisi lumottu! arveli Leander tehden ristin-merkkiä lintua vastaan; tämä ei ollut siitä millänsäkään, luultavasti sillä ei ollut kuitenkaan mitään yhteyttä paholaisen kanssa. Minusta näyttää kuin sitä olisi ammuttu niin ett'ei se osaa lentää.
Lauloipa mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultanen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Vaan ijäks taivas ei maillemme mahdu.
Päivän Sana
Muut Etsivät