Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ei ollut siinä nähtävänä veitsiä, kahvelia eikä lusikoita, eipä vielä leipääkään, sillä kunnon kirgiisit eivät sitä käytä. Liha, mikä eteemme asetettiin, oli harvinaisen maukasta. Kirgiisit ovat hyvin taitavia laittamaan ruokaa lammaslihasta, taitavampia kuin yksikään sivistynyt kansa.
Mut liha kuolevaisten on niin heikko, ett' enempää ei kestä alku hyvä kuin tammen synnystä on terhoon saakka. Kullatta, hopeatta Pietar' alkoi, ma aloin paastoin, rukouksin, nöyryys perustus oli Franciskani-kunnan. Ja kummankin jos alkujuurta katsot ja näet, niissä niiden nyt on meno, sa huomaat: valkeast' on musta tullut.
Olut kulta, otra kulta, Liha kulta, leipä kulta, Ei ne vielä kullan kullat. Se oli vasta kullan kulta, Jok' oli kulta kumpalini, Armas vaippani alainen, Riski rintataarissani. Vaan nyt kuoli kumpalini, Vaipui vaippani alainen, Riutui rintataarissani.
Palvelijan mentyä pois, huudahti hän: "Jauhoja ja leipää on sinulla ainakin kylläksi ... ja perunoita ... ja näkkileipää ... ja suolaista lihaa ... mutta ryyniä ja silavaa miten häpeällisesti ovat he syöneet sinulta, äiti, kaikki sianlappeet!" "Voit olla oikeassa, poikaseni!" hän lakkasi mättämästä jauhoja. Sitten tutki Rejer lihatiinua. "Miten kauheasti liha on vähentynyt, äiti!
Liha, riistan liha voissa paistettuna oli juuri se, mitä hän tarvitsi. Hänellä ei ollut moneen viikkoon ollut ruokahalua; nyt hänen tuli kamala nälkä. Sitä paitsi tuhannet pienemmät voimat, joita pitkät keskustelut Taavin kanssa olivat liikkeelle saaneet, kehottivat häntä juuri sellaiseen muutokseen, jota lihan syönti hänelle merkitsisi. Mutta entä Miranda?
Ja taas päivällispöydässä: Hyvä ystävä, nyt on liha taas paistettu liian kovaksi. Se on aina liian kovaa. Ei aina, hyvä Entusius. Maanantainahan se oli sinusta ihan paraiksi paistettua. No, melkein aina sitten. Kuulehan, rakas Entusius, tänään oli minulla vieraita enkä voinut mennä itse keittiöön katsomaan Riittaa niinkuin muuten aina teen.
SEYTON. Kaikki totta, herra, Mit' ompi kerrottu. MACBETH. Ma tappelen, Siks että liha luistani on vuoltu! Tuo sotisopani! SEYTON. Ei vielä aika. MACBETH. Puen ylleni sen. Lisää ratsuja Vakoomaan maata; hirteen joka miesi, Ken pelvon mainii! Sotisopani! No, kuink' on sairaan? L
Liha ja läski oikein kihisi niitä, ja hernerokkaa syömään ruvetessa sai niitä lusikalla päältäpäin kuoria kuin kermaa. Kahvi ja tee oli niin laihaa, ettei niitä outo millään keinoa voinut likaisesta vedestä erottaa. Voi oli mitä surkeimman kaltaista, juuri kuin härskiintynyttä saapasrasvaa. Sokuria saatiin tuskin nimeksi.
Mutta nyt olen saanut tarpeikseni, ja suljettu on elämäni tie, koska ei enää liha maista. Ja lihan, lihan nojallahan on meidän täällä elettävä. Mutta nyt on mielestäni tuo pata kuin mustia sammakoita täynnä. Ah! ei paljon puutu etten itke. TIMO. Mitä auttaa itku?
Polvillansa lattialla, huokauksilla ja katkerilla kyynelillä hän rukoili: "Kaikkivaltias, ijankaikkinen Jumala, kuinka kauhea tämä mailma on! Kuinka se pyytää avata kitansa ja nielaista minut, ja kuinka heikko minun luottamukseni sinuun on! Liha on heikko, ja perkele on voimakas! Oi sinä, Jumalani, auta minua koko tämän mailman viisautta vastaan. Tee Sinä tämä työ.
Päivän Sana
Muut Etsivät