Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Rovasti jakeli sitte sanomalehtiä ja kirjeitä. »Noh, täällä on miehellennekin kirje», sanoi hän antaessaan matamille pienen kirjeen. »Kas vain! Onpa niinkin. Keneltä lieneekään? Täytyy rientää kotiin.» Matami sanoi jäähyväiset ja läksi.
Sentähdenkö tuntunee niin salaperäiseltä tämä seutu? Ja kukapa lieneekään mitannut sen silmäkkeiden syvyyden ja kuka sen pohjan koetellut?
Sinne oli saanut häntä penikkoineen kaiken kesää ruokkia, kantaa yötä päivää kalaa, lintua, jänistä, hiirtä ja itse luita järsiä. Eikä sillä hyvä kuinka monta kertaa lieneekään saanut panna henkensä alttiiksi kananpaistia niille hankkiessa. Ja mikä palkaksi kaikesta?
Mitä väärää uskoa minun äidin isäni lieneekään pitänyt, hänen puolisonsa ei näytä ottaneen siihen osaa. Hän etsi turvaa Augustinin-luostarissa, jossa hän oleskeli, siksi kuin täti Agnes, pukeusi huntuun ja äitini naitiin, jolloin hän muutti meille asumaan.
Näkyipä heti, ett'eivät outoja toisilleen olleet. Elsa, lausui nuorukainen, tyttöä kätellen, sinua olen jo kauvan aikaa etsinyt, kertoakseni sinulle jotakin varsin uutta ja tärkeätä asiata. No anna kuulla! Kuinkahan tärkeätä tuo nyt vain lieneekään, mietti Elsa epäillen ja hänen sinisistä silmistään loisti pienoinen veitikkamaisuus. Aion, näet, huomenna lähteä Matin kanssa markkinoille.
Ja äkkiä hänellä oli kuvana edessä, kuinka John piti toista vierasta vaimoa, nuorempaa, kauniimpaa, verevämpää näin juuri kainalossaan kuin häntä nyt. John oli yhtä vakava kuin hän, mitä lieneekään ajatellut. Molemmat olivat äänettöminä. Alma tahtoi irtaantua hänen käsivarrestaan ja vetääntyä kauvemmaksi.
Kenen lieneekään siemen kylvämä, siinä näkyy ainakin sato, virkkoi professori. Syytä on kyllä meissä molemmissa. Ehkä on ja on varmaankin! Mutta eikö ole mitään keinoa sopimiseen? huudahti parooni ja asettui vastustajansa eteen. Koska nyt kerran kumpainenkin harrastamme kansansivistystä... Niin teemme ja loukkaudumme kovin, jos sitä epäillään.
Muisti Kaisakin vielä sen Riikosen asian, sillä hän oli ollut niihin aikoihin Liperissä. Hän ihmetteli: »Vai ei se Vatanen ole sen koommin viljellyt!» »Ei.» »Ei ole tullut viljellyksi!» todisti Jussikin, ja lisäsi: »Ja mitäpä hyvää siitä sen viljelemisestä lieneekään! Tappelua vain saa aikaan ja pahaa elämää!»
Varmaksi on Pekka vakuuttavinaan ... mitenkähän sitten lieneekään...? Tähän keskeytyi Hintin mietelmät, ja kirjeelle tuli sama kohtalo kuin edellisellekin ja samanlaisesta syystä. Hemmo tuli aittaan kengät kädessä ja suu vähän naurussa, siihen laatuun kuin vanhan miehen suu menee. Kenkiä ojentaen Hintille virkkoi hän: Tässä saat nämä; minä ne sinulle teetin.
Huippu tuossa lienee nähnyt, kuinka monta kertaa lieneekään, lumen ja jään nousevan ja hukuttavan hänet kaulaansa myöten sulavan kyllä ja väistyvän pois, mutta tulevan taas takaisin. Se tietää ajat, jolloin ei tästä näkynyt ainoatakaan puuta, ei ainoatakaan elävää olentoa, ihmistä kaikista vähimmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät