Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Rovasti lohdutteli häntä kautta rantain ja hänen alakuloinen maailmankatsomuksensa sopi muutenkin niin hyvästi Ellin omaan. Rovastikin tuli esimerkkiä mielipiteilleen ottaessaan kertoneeksi omasta itsestään ettei hänkään ollut onnellinen ... että kukapa sitä lieneekään tässä maailmassa ... kullakin on ristinsä, pettymyksensä ja vaivansa.
"Onkohan niin ... olisikohan tuolla mikä hätänä?" uteli Maunu-Matti arveluttavan ivallisesti. "Kyllä se on kamalata," sanoi joku joukosta; "siellä mahtaa olla vihollisia, kuinka paljon lieneekään, koska jymykellon ääni on kuulunut monena päivänä myötäänsä."
Suuri joukkokin taas uudelleen hämmästyi, oudoksuen että mikähän otus lieneekään kun ei osaa edes lopettaakaan. Olivathan he ennen saaneet tottelemaan kenen hyvänsä. Tämä arvelu ei kuitenkaan kestänyt kauvan. Uudella innolla ja voimakkaammin seurasi nyt keskeytys, mutta myöskin yhtä huonolla tuloksella.
Mutta loitolla mäellä huhoiltiin pitkään, miellyttävästi ja suloisesti; sen kuuli kyllä, että huhoilia oli iloinen. Bård hivahti seisoalleen ja taas kuului huhoileminen. Totta tämä onkin. Ei hän ollutkaan uneksinut. Hän lähti monissa mietteissä kotiansa. Tämän tästäkin täytyi hänen kysyä itseltään: mikä lieneekään syynä siihen, että en ole iloisempi.
Hanna tahtoi käydä häntä kaulaan, mutta Kalle työnsi hänet pois ja lähti menemään. Mikä sinun on? Ei mikään. Tule tupaan! mutta Kalle vetäytyi vältellen yhä edemmä. Hanna riensi takaisin sisään. Tässähän on tuhansia! huusi emäntä kuinka monta tuhatta lieneekään! Hän koetti turhaan laskea rahoja. Lue sinä, Hanna! Minkä maan rahaa se on? Tien gulden, luki Hanna setelistä.
Paljon se Leena vielä jaksaa ryötöstää, kun enemmän kuin kolme peninkulmaa vuorokaudessa, vaikka ikä kai se on jo yli seitsemänkymmenen missä asti lieneekään, sanoi Mikko kummastellen. Näkyy sitä vielä taival katkeavan, varsinkin kun on asiallista asiaa. Se toisenpuolen keventää jalkoja, ja tien päälläpä minä enimmän ajan olen ollutkin.
Missähän se lieneekään se tämänpäiväinen lehti? Eikö Reetta sitä jo ole ? HILMA. Kah, Onni! Hyvää päivää! En tiedä, mutta tännehän sillä on aina tapana se . ONNI. Mitä haet, kultaseni? HILMA. En mitään. HILMA. Kiitos! (Istuu ja rupeaa lukemaan.
Kuinka suuri joukko sairaita, jotka olivat kykenemättömät liikkumaan, kuinka paljo säikähtyneitä naisia ja pieniä lapsia lieneekään palanut ja kuinka moni pakenijain jalkoihin sortunut!
Se oli kuin uuden aamun koitto, ilman suruharsoa. Heikin tultua kotiin oli Olli vielä poissa. Missä lieneekään taas ollut, ei ainakaan iltahuveissa häntä ollut näkynyt. Hänen vuoteensa oli laitettu, uutukaiset lakanat olivat ihkasen sileinä. Ja kello oli jo kaksi aamulla. Oli jotakin naurettavaa tuossa sängyssä, joka odotteli Ollia.
Ajattelepas miltä tuntuneekaan, kun näkee heidän tunkevan esiin, tarttuvan tähän leipään ja syövän sitä; kun näkee, kuinka sammuva silmä vilkastuu ja hehkuu, kuinka väri palaa kalvistuneille kasvoille ja elämä puuttuneisin jäseniin! Ajattelepas mitä lieneekään, kun keskellä hyljättyjä orpojoukkoja voi sanoa: 'Se on erhetystä, te ette ole orpoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät