Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Sille kokoeltiin siemeniä sekä kärpäsiä, kumpia vaan haluaisi; vettäkin kupposella annettiin. Se ei tahtonut mitään maistaa, oli vaan levoton ja vähän väliä juoksi pienen päänsä syvälle rautalankojen väliin. Jokaisesta liikkeestä huoneessa ja varsinkin minun likenemisestäni se aavisti itselleen vaaraa ja törmäsi urheasti rautaseiniä vastaan.
Syvällä pään sisässä olevien silmien levoton katse ilmaisi valppautta, epäluuloa ja viekkautta. Ulkonevaa otsaa ja laihoja kasvoja uursivat syvät rypyt, jotka olivat syntyneet pikemmin huolten kuin iän vaikutuksesta. "Kun vain tietäisin, miten se päättyy!" huokasi hän väännellen luisia käsiään. "Se ajatus ei suo minulle rauhaa. Minussa puhuu henki, joka alituisesti kehoittaa, kehoittaa.
Täällä näytti hän taas olevan levoton ja kahden vaiheella, ja pysähtyi kolmannen kerran. Onneksi tuli muuan kerjäläinen, joka lähestyi Athosta ja pyysi häneltä almua. Athos tarjosi hänelle yhden écu'n, jos hän ottaisi saattaaksensa hänet sinne, minne hän oli menossa.
Koetin sitä tyynnytellä oman mielikuvitukseni synnyttämänä, sanoin itselleni, että jos nyt lähden liikkeelle häntä huutelemaan, niin tapahtuu se vain hermojeni vuoksi. Samaa olin aina sanonut vaimollenikin, kun hän oli samalla tavalla levoton kuin minä nyt. Mutta yhtä vähän kuin vaimoni sitä selitystä totteli, tottelin sitä minäkään.
Olin aika levoton Janne Kankkusen puolesta ja katselin ympärilleni kaduilla nähdäkseni hänet ja varoittaakseni häntä menemästä kotiin vielä. Vihdoin käyskennellessäni Kaisaniemessä, luulin kuulevani hänen nimeään mainittavan ja seisahduin.
Hän haki työtä ja antoi kirjanpainajalle kirjeen joltain virkamieheltä läheisestä rannikkokylästä. Virkamies, joka oli asioissa kirjanpainajan kanssa, kirjoitti: »Hän on sukkela mies, mutta levoton luonnoltaan. Hänen isänsä oli juonittelija ja juoppo. Te tekisitte minulle palveluksen, jos voisitte hankkia miehelle työtä, jotta me pääsisimme hänestä.» Kirjanpainaja kynsi korvallistaan.
Kaikki näytti kerrassaan turmeltuneelta: valo, joka himmeni kukkulan takana, valkeain liljain hohde hämärässä ja uneliaisten lintuin piipatus pesissänsä. Olin murheellinen ja levoton; vaan minulla oli Stefanille sanottavaa, eikä siihen kenties enää olisi tilaisuutta. "Stefan", sanoin vihdoin ja sivelin hänen kiharoitansa, "älä siitä huoli ett'en ole sivistynyt nainen, vaan kuuntele nyt minua.
Mutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaan puhumaan papinrouvan kanssa. Toimitettuaan aamuaskareensa seuraavana päivänä, silitti emäntä hiuksensa, sitoi parhaan huivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä ja meni pappilaan muka viemään lämpimäisiä papinrouvalle.
Hän oli kiihkoinen ja levoton, silmät räpyttivät lakkaamatta ja puhe oli hiljainen, laulava, melkein rukoilevainen. Matami Jonson ei ollut tottunut näkemään häntä noin lempeänä ja ystävällisenä, "Jos, rouva, olette niin hyvä, että huolitte ottaa tytön mukaanne, niin..." vastasi matami vitkastellen, "mutta eihän sillä raukalla ole kunnon vaatteita." "Ei siitä lukua!" virkkoi rouva kiihkeästi.
HANNA. Mä pelosta jo olin levoton Ja kovin sykkii sydämmeni vielä. Mut kiitos taivaan! tuolla Viitala, Ja kuusistossa tuolla Kuusela, Se koto armas! ELMA. Mutta kauvan toki Ei ollakaan se kotonamme saa; Me kohta sieltä karkoitetaan pois, Sen tekee herra Markus armoton. HANNA. Oi aika murheellinen! ELMA. Koivikossa Sä näet Viitalan.
Päivän Sana
Muut Etsivät