Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Syksypuoleen menin taas eräänä päivänä ruokkimaan sorsaani, vaan se ei tahtonutkaan mennä purtiloonsa uimaan. Hatistelin sitä siis kiinni, jolloin se vetäysi koppelin perälle. Koppelin ovi oli auki. Yhtäkkiä lehahti elättini lentoon ja minä en enään nähnyt kuin vilahduksen sorsastani.
Totta puhuen, en ollut juuri hyvällä tuulella sen johdosta, että olin toverini suhteen pettynyt enkä saanut hänen kanssaan jatkaa matkaani, mutta mikäli olin ehtinyt pojan lapsellisesta juttelusta lämmetä, pääsi tämä kaikki haihtumaan, kun, taloon saapuessani, minut opastettiin huoneeseen, josta tukala kuumuus lehahti minua vastaan, avatessani oven.
Hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä halveksimisesta, jota toinen tunsi häntä kohtaan. Tai kenties hän oli siihen niin tottunut, että piti tämän äänensävyn itsestään selvänä. »Mitä sinulla oli ranskalaisten aikaan linnassa tekemistä?» tiedusteli Boleslav edelleen. Tumma puna lehahti tytön kasvojen ja kaulan ylitse aina alas rinnoille.
Niistä sai Erkki vastauksen. Mutta illalla, kun Aune huoneessansa seisoi äidin kuvan edessä, kimalteli kuin aamukastetta hänen silmissänsä, ja hänen huulillaan oli hymyä. »Oi äiti, näetkö sinä lapsesi onnen?» Kesäinen päivä paistoi lämpimästi. Ikkuna oli auki ja tien toiselta puolen lehahti tuomien tuoksu.
Mutta himon täyttämä kuumuus, joka lehahti Mathieun kasvoille, toi taas äkkiä hänen mielikuvitukseensa Sérafinen kuvan. Hänellä oli sama polttava tunne silmissä ja huulilla, jotka Mathieu oli tuntenut silloin kuin tuo väkevältä tuoksuava nainen oli kumartunut hänen puoleensa.
Tie taipui milloin notkoksi alas, ja silloin humahti suosta kulkevia vastaan jäähtynyt ilma, mutta kovemmilla mailla lehahti aina kangaskanervan lämmin tuoksu. Kaste oli jo tiepuoleen nurmikolle laskeutunut, ilta kului ja yö läheni, mutta ei näkynyt vielä mökkiä, jossa oli määrä levähtää.
Rangaistukseksi sinua nyt suutelen kymmenen kertaa. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen ja kerta kaupan päälle. Noin. Ja jää sitten herran rauhaan. Ovella hän vielä pysähtyi. Etkö tosiaan huoli kahvista? En. Ole ilman, ole ilman. Hän lehahti tiehensä. Roller pyyhki huuliaan. Pitäisi olla laissa kielletty, ettei vaimo saa koskaan miestä suudella.
Hän meni ja aukasi taas täälläkin ikkunan ja se tuulahdus, joka lehahti sisälle, uudinta kohottaen, tuntui hänestä tulevan jostain kaukaa meriltä, jossa suuret ulkomaan matkustajalaivat kyntävät vettä, ja tuntui niin hauskalta ja vapaalta, kun hän ei ollut sidottu mihinkään tämmöiseen nurkkaan, kuten Johannes. Hän sanoi Uunolle sykähtävällä sydämmellä: Me siis matkustamme.
Tuntui siltä, kuin olisi hän jo nauttinut esimakua suuresta levosta; harras halunsa saada nähdä Gabrielleakin oli haihtunut, joskus vaan se hiljaisena ja surumielisenä, kuni kellastunut lehti syys-illan hämärässä, lehahti hänen mieleensä. Kovin taistelu oli tauvonnut; epäilyksen pimeimmät varjot olivat väistyneet.
»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa heitä ärsyttää.» Hän näki kuun valossa, kuinka tytön kasvoille lehahti tumma punastus. »Minun tähteni, herra?» sammalsi Regina. »En tiedä, mitä tarkotatte?» »Hyvä, hyvä», vastasi Boleslav torjuen. »Mutta mitä aioinkaan kysyä, Regina, oletko tyytyväinen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta mitään?» Tyttö tuijotti häneen vaieten.
Päivän Sana
Muut Etsivät