Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kuitenkin teki Iska sen ehdon, ett'ei valmista lasta tuotaisi hänen taloonsa ja kauppamies sitoutui sen mieheksi kasvattamaan. Iska luuli tehneensä hyvän työn pelastaessaan Leenan harhateiltä, ja hyvin ymmärtäväinen ja osava emäntä Leenasta tulikin, mutta kuitenkin tuli hänen kanssansa Huuhkavaaralle jotakin, joka ei oikein Iskaa tyydyttänyt.
Se olkoon teidän lohdutuksenanne. Minä luulin häntä siksi miltä hän näytti. Sitä minä suren, että hänen kuntonsa oli valhetta. Leenasta nämä sanat olivat kirveleviä iskuja, mutta hän vastasi levollisena: En puolusta häntä, mutta rohkenen vakuuttaa, ettei sellaista ikinä enään tapahdu. Kyllä se jo riittääkin mikä on tapahtunut. Maria kääntyi katkeroittaneena pois. Hän ei tahtonut kuulla enempää.
Leena ei voinut olla vertailematta asemaansa Pöyhösen emännän asemaan ja huomasi erotuksen olevan sangen suuren. Pöyhösen emännälle oli kaikkien nautintojen ovi avoinna, hän oli tervetullut vieras joka paikkaan ja ihmiset kirkkomäelläkin kunnioituksella kohottivat hänelle lakkiaan ja väistyivät pois hänen tieltään. Leenasta taas ei kukaan enää välittänyt mitään.
Attilan ja paroonin käynnit lyhensivät monta ikävää tuntia, mutta nyt ei ollut kumpaakaan näkynyt moneen päivään. Vanha palvelijatar kertoi heidän lähteneen Pietariin. Marian ja Leenan täytyi nyt tyytyä keskinäiseen seurusteluun, mutta entinen tuttavallisuus oli kadonnut ja kylmyys astunut sen sijaan. Leenasta oli Maria kova ja kylmä. Martin oli hän hyljännyt ilman ainoatakaan kyyneltä.
Tahvo kävi nyt yhdelläkolmatta ja hänen isänsä rupesi hänelle vaimoa hankkimaan. Jo ammoinkin oli Antti luonut silmänsä Tommin tyttäreen ja jos jollakin tavalla kehunut häntä pojalleen. Tahvosta ja Leenasta piti pariskunta tuleman, se oli Antin ja Tommin mielessä niin varmana asiana kuin amen saarnan lopussa. Ja mikä voisi siis esteenä ollakaan? Ei mikään?
Parahiksi päästyään istumaan kuuluu toisaalta: »Onko tämä Leenasta kaunis?» Ei taaskaan muuta kuin: ota jalkasi ja käy. Ja Leena tekee sen nurkumatta. »Leena.» Tällä kertaa kuului sänkykamarista. »Leena ei ole nähnyt tätä?» »Mikä se on?» »Pojan puku.» »Niinpä todella on. Ja niin kaunis. Herttulalee, miten kaunis», ihaili Leena täydestä sydämestä ja vakuuttamalla vakuutti: »Sitä vielä tarvitaan.»
No, kerro nyt mitä näit ja kuulit. MARTTA: Uuno rakastaa Leenaa. ROUVA VALTANEN: Mitä sinä sanot?! MARTTA: He suutelivat toisiaan. MARTTA: Leenasta, tunnustaakseni, kyllä jo ennenkin aavistin jotain, mutta että Uuno ! ROUVA VALTANEN: Ette puhu minulle enää mitään, ette ilmaise surujanne ettekä ilojanne. Ja ihan äsken olin vielä kaikki kaikessa teille. Ette luule minun ymmärtävän asioitanne.
"Hannastako sitä huolta pidetäänkin, eikö Leenasta?" kysyi Mari. "Tottahan minä nyt sisarestani suuremman huolen pidän, kuin vieraasta ihmisestä!" "Minä luulen että sinä olet oppinut siellä kaupungissa valehtelemaan!" sanoi Mari. "Ehkä vähän sitäkin!" "Arvasinhan minä sen!" "No, mikä siitä nyt sitten tulee?" "Jos totta puhut, niin tulee häät", tuumi Mari naurahdellen. "Ja mikä häiden perästä?"
Sitä unta kesti muistella Leenan loppumattomasti. »Merkillinen uni.» Sitä merkillisempi Leenasta, kun hänestä tuntui, että hän on ennenkin nähnyt jotakin samallaista. Tuo varsinkin oli tuttua, että hän oli nauranut. Vähitellen Leenalle selvisikin, että hän todella oli nauranut oikein ilmissä kerran, kun Laura oli hänen käskenyt toimittaa hänelle veljen, elävän veljen.
Kauppias Karlgren oli hänen kysymyksiinsä Jolsan Matista ja Leenasta ilmoittanut, että ne olivat kadonneet, jottei kukaan niistä tiennyt... Ja nyt, ihan samassa kun kapteeni ehti laskea jalkansa maalle, ilmaantuivat ne taasen! Tuo seikka hämmästytti kapteenia; sepä peloittikin häntä. Isä on kumminkin isä.
Päivän Sana
Muut Etsivät