Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Olen jo tarpeeksi tämän talon työtä tehnyt". "Mihinkä sitte aiot?" "Meni mihin hyvänsä, kun en tässä ole kaikkein hassuna." "Mitä ne taasen ovat sinulle tehneet?" kysyi Leena lempeästi.
Aina oli niin iloinen ja hääri ahkerasti taloudellisissa toimissa. Hän oli ruumiinsakin puolesta hyötynyt paljon, ja entiset nuoruuden ruusut alkoiwat taas nousta hänen niin kuihtuneille ja kalpeille kaswoillensa. Tuo ulkonainen hywinwointi oli seuraus hänen sisällisestä hywin woinnistansa, sillä hän toiwoi nyt niin paljon. Juho ja Leena myös toiwoiwat ja Mikko itsekin toiwoi.
LEENA. Kovinpa sinä nyt surullisia laulelet, Elli. ELLI. Mistäpä niitä iloisiakaan aina riittää. LEENA. Viskaa jo järveen tuo sukankudin ja tule ennemmin auttamaan minua näitten astioitten pesemisessä. ELLI. Voi sentään sitä Eeroa, kuinka kauvan viipyy kotoa poissa. LEENA. Sanos muuta! ELLI. Mihin luulette hänen joutuneen? LEENA. En ollenkaan voi arvata.
Tapani loi häneen kirkkaat silmänsä: En pelkää kuolemaa, äiti! Mutta hetken tehtävät joutuivat jo mieleen. Tapanilla oli kiireinen työ suoritettavana. Eikö minun nyt tulisi kaivaa lusikat maahan. Syvään kuoppaan kai? Kuoppaan, no niin, vastasi Leena hajamielisenä, aikoen seurata poikaa. Mutta ei, parempi on että hän menee yksin. Tiedäthän oikean paikan? Kyllä. Pihlajan alla? Siellä kiven kyljessä.
Seuraavana aamuna lähtivät miehet viikkokuntiin Järvimaan takalon uudismaalle. Minä jäin vanhusten ja vaimonpuolten kanssa kotia. Miesten lähdettyä meni Leena tarhalle lehmiä lypsämään. Siellä oli jo Tuppi Maija häntä vastaan ottamassa. "Minua niin surettaa se paatumus ja sokeus", sanoi Tuppi Maija, "jonka näin illalla sinussaki olevan..."
"Tuossa, osta sillä!" ärjäsi hän. Leena muori punnitsi rahan kädessänsä, ikäänkuin arvellen tyytyisikö hän tähän, kun Heikki syvään huoaten rupesi tointumaan. Peläten, että poika voisi kapteenia seurata, ja että hän kadottaisi vasta saadun rahan, kävi eukko pikaisesti toimeen.
Lapset kuuntelivat äitinsä rakasta, lohduttavaista ääntä siksi, että viimein nukkuivat niin makeaan uneen, kuin viaton ja maailman murheista vapaa lapsi nukkuu. Aamulla herättyänsä Leena läksi taas kulkemaan lastensa kanssa; vähitellen he joutuivat eteenpäin ja puolipäivän aikana tulivat kartanoon.
Tuo tulokas sai Leenan pian pauloihinsa ja niinkuin siivellä pyyhkäisten katosivat tytön entiset ihailijat. Surun ja häpeän valtaamana tuli nyt Leena Iskan luokse, joka piti velvollisuutenansa pelastaa tytön haaksirikosta, sillä olihan hän kerran kosinut Leenaa, vaikka asiat olivatkin silloin toisella kannalla.
Yksin Leena jäi tarkastamaan riviä, mutta nyt huomatessaan Marian isänsä rinnalla myös ratsain, kohotti tuo luja, karkea nainen kätensä, iloisesti huutaen »terve tuloa». Mariakin tervehti, poikkesi tieltä ja heittäytyi vanhuksen syliin. Siunattu sinä, ja kaikki ne jotka ovat rientäneet avuksemme, huudahti Leena, likistäen Mariaa rintaansa.
»Ja tuolla Kirsti vielä odottaa tietämättä kauheasta onnettomuudesta», voivotteli Leena. »Tuolla se hymyilee vain, niinkuin hymyilee Laurakin kotia tullessaan. Mutta sitten?» Ja Leena ratkesi niin haikeaan itkuun, ettei lehtori tiennyt mitä tehdä. Tuli toki rouva kotia. Hän säikähtyi ensin.
Päivän Sana
Muut Etsivät