Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
NAISET. Herra siunaa, mikä se oli? LEENA-KAISA. Kalma löi. ANNA-MAIJA. Vai lienee maailman loppu käsissä. Eikö lieto! Homsantuu se vain seinää jymäytti, koska hän nyt tuolla nyrkkiä pui ja hyppää kuin villitty. RISTO. Ulos miehet! Ottakaa kiinni se riivattu ja viekää poliisikamariin. JOHANNA. Ei, antakaa hänen olla rauhassa. RISTO. Mitä vielä. Putkaan tyttö vain ja pian. TOPPO. Myöhäistä!
Riston ja Johannan häähuone. Oikealla ovi sivuhuoneeseen, vasemmalla ikkuna. Perällä ovi porstuaan. Huudetaan: »Morsian ulos!» Esirippu nousee. Johanna seisoo morsiuspuvussa ikkunan edessä; Katri ja Laura näyttävät valkeata molemmin puolin. Vappu seisoo etunäyttämöllä oikealla. Taempana: Risto, Yrjö, Toppo, Kustaa, Heikki, Janne, Lotta, Liisa, Leena-Kaisa ja Anna-Maija ym. häävieraita.
LEENA-KAISA. Eihän sitä ihminen tiedä, koska hänen aikansa on tullut. Tänäpän' terve, huomenna kirves ompi puun juureen pantu. Mutta olkoon tämäkin meille varoitukseksi, ettemme armon päiviä täällä suruttomuudessa viettäisi, vaan tyystin mieleen johtaisimme, kuinka elämä on juur' vähä tomun tuoksu ja hekuma kuin liukas virran juoksu.
Tuossa, ottakaa huostaanne. Se on hyvään tarpeeseen, jos tulee lavantauti. LEENA-KAISA. Tosiaankin! Taivaastako se lähetettiin. JOHANNA. Polttaa polttaa LEENA-KAISA. Juoskaa hakemaan lääkäriä, Toppo. TOPPO. Kyllä, kyllä. Olenhan jo selvä mies. Ei suinkaan minusta enää mitään huomaa. Kyllä minä tuon lääkärin tänne, Leena-Kaisa. Voi sentään kuinka surkeata. JOHANNA. Pois kruunu, pois!
Oli hän vielä tarjonnut siellä läksiäisiäkin miehille ja sanonut, ettei häntä pitkään aikaan nyt täällä nähdä. Niin, niin! Jumalan viha kohtaa sinua ankarana, Johanna parka. Mutta ota kaikki nöyrällä sydämellä vastaan ja muista, että hän vain rakkaudesta kurittaa. Isä jätti meidät. Paha, paha isä! LEENA-KAISA. Ei sitä Ristoa sentään voi niin paljon syyttää.
RISTO. Niin, ei maar Johannakaan olisi voinut uskoa näin pian kuolevansa, kyllä se tosi on. LEENA-KAISA.
Voi, minä tyytyisin paljon himmeämpään kruunuun, kun vain Risto herkeäisi juomasta ja eläisi ihmisiksi, ja kun Vörskyn rouva saisi kankaansa takaisin. LEENA-KAISA. Kyllä kuulee, kyllä kuulee, että olet suruton maailman lapsi. Vielä sinua, vaimo parka, Jumala saa paljon kurittaa, ennenkuin sinä oikealle tielle käännyt. JOHANNA. Leena-Kaisa nyt on joku porstuassa.
Lupa kysyä, antakoon sitten, jos tahtoo, JOHANNA. Ei, ei en minä voi hänen puoleensa kääntyä. LEENA-KAISA. Pelkäätkö kieltävän? JOHANNA. Ei sen vuoksi. Muuten se tuntuu niin mahdottamalta. LEENA-KAISA. Niin, tee kuten tahdot. En käske, en kiellä. Mutta hyvä se vain olisi, jos saisit Vörskyn rouvalle rahat käteen kohta kun tulee. JOHANNA. Tietysti se hyvä olisi.
Ei tiedä, vaikka hän armahtaisi. RISTO. Se olisi mainio asia. Silloin saisin olla pojasta ihan huoletonna. LEENA-KAISA. Niinpä minä menen. RISTO. Tehkää se. Minä tulen jäljessä niin pian kuin olen vähän siistinyt itseäni. LEENA-KAISA.
Mutta älkää siitä millännekään olko. Laulakaa vaan että: Kultani minust' eron teki, teki toisen kanssa liiton. Enkä mä tuotakaan paljon surrut, nautoin koko viikon. JOHANNA. Ristoko lähtenyt pois? Ei, se ei ole totta. Se ei voi olla totta. Kuinka tekin, Leena-Kaisa olette niin valmis uskomaan humalaisen lörpötyksiä. LEENA-KAISA. Sitä kertoivat muutkin, ei Toppo ainoastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät