Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
LEENA-KAISA (katsoo ovesta).
Ei se ole kuin tuuli, joka jyskyttelee ulko-ovea. JOHANNA. Kohta hän kumminkin on täällä ja silloin silloin olen hukassa. Minä en kestä tätä, Leena-Kaisa, se on mahdotonta. LEENA-KAISA. Joka panee kuorman päällemme, auttaa sitä myös kantamaan. JOHANNA.
Mutta ajattelin juuri kysyä, vieläkö hän oli kotona, kun tänne tulitte? LEENA-KAISA. Olivat siinä poislähdössä Topon kanssa. Töyttäsimme vastakkain tuossa ovessa. JOHANNA. Ja Ristolla oli kangas kainalossa? LEENA-KAISA. Niin oli. Kaunista kangasta näytti olevankin. Valkopohjaa, sinisillä ja punaisilla juovilla. JOHANNA. Merkillistä. En voi käsittää, mitä kangasta se olisi ollut.
Ettekö tekin usko minun tästä lähtien saavani työtä yltäkyllin, kun rouvat kerran oppivat minut tuntemaan ja näkevät, minkälaisen vaatteen minä kudon. Siitäkin asiasta olen ollut niin hyvilläni, etten sanoa taida. LEENA-KAISA. Elä huoli liian paljon iloita semmoisista turhista. Ne eivät sinua taivaaseen kumminkaan vie. JOHANNA. Eihän ne sinne vie, kyllä se tosi on.
Sanoi ettet vielä kertaakaan ollut häntä lyönyt etkä pieksänyt, niinkuin moni muu mies vaimolleen tekee. RISTO. Sanoiko hän niin? Kyllä se totta onkin. Me elimme jokseenkin hyvässä sovussa. Kovaa riitaa ei ollut koskaan välillämme. LEENA-KAISA. Se on sinulle kunniaksi. Jos oletkin muussa suhteessa vähän erehtynyt, täytyy se antaa anteeksi. Liha on heikko ja viettelykset ovat suuret.
LEENA-KAISA. Vähitellen tulet niin paatuneeksi, ettei sinua enää halutakaan tehdä parannusta eikä Jumalan sanaa kuulla. JOHANNA. Kyllä minä sitä kotona sentään aina väliin luen, Leena-Kaisa. Ja muistan myös kiittää Jumalaa siitä, että minulla näinkin hyvät päivät on. Moni muu raukka saa paljon enemmän puutetta ja kurjuutta kärsiä kuin minä. LEENA-KAISA. Vai niin sinä olet tyytyväinen.
Siitä ei sinun nyt kumminkaan tarvitse pahaa mieltä pitää, että olisit vaimoasi kovuudella kohdellut, pieksenyt tai muuten rääkännyt, niinkuin täällä, sen pahempi, usein nähdään ja kuullaan. RISTO. Ei, arvon. Siitä minulla on hyvä luonto, etten minä kesken toista ihmistä lyömään mene. Ennen sairastumistaanko se Johanna siitä puhui? LEENA-KAISA. Niin, siinä se oli pikkuista ennen.
RISTO. Ei ole. Hän lähti käymään Vörskyn rouvan luona. Jotakin asiaa, luulemma. LEENA-KAISA. Mutta kuinka sitten voitte mennä pois ja jättää lapsen yksin? RISTO. Helkkarissa! En muistanut koko lasta. TOPPO. Ja miestenkö sitten pitäisi lapsia paimentaman? Jo nyt maailma kääntyy nurin. RISTO. Ehkä Leena-Kaisa istuu täällä pojan luona sen aikaa. Kyllä Johanna pian tulee, ei hän kauan viivy.
Päivän Sana
Muut Etsivät