United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sen, että menen kertomaan Vaskiparralle, mitä sinä juuri kerroit minulle." "Enhän minä ole sanonut mitään!" huudahti Scevinus huolissaan. Petronius laski käden hänen olkapäälleen. "Sanoithan Caesaria hulluksi, ennustit, että Pisosta tulee hänen seuraajansa, ja lausuit: »Lucanus kyllä ymmärtää, että hänen on pidettävä kiirettä». Minkätähden te sitten tahdotte pitää kiirettä, rakkahimpani?
Tietäjän ikuisen into liikkui Sinun luonnossas: Sä lauseen lausuit, Hajaltansa louhet liikahtivat, Muotojen mukahan järjestyivät, Hiitten hirmurauneikko rakentui Suomen aiantieto-temppeliksi. Ja mi mies ja mikä miehenkunto Sinussa on silmiemme eessä! Kokonansa mies, mies kerrallansa!
ELMA. Sen totta lausuit, armas appeni. On urhotöihin Niilo syntynyt. Hän hyvästäissä toisti sanoillaan Elonsa halvemmaksi kuoloaan, Mi sankarmuiston tullessansa tuopi. Mitenkä lausui? Vielä muistatko? Kuin lähtö-syleilynsä, muistan sen; Vaan ennen kuolon-tuomioni voisin Mä lausua, kuin urhon värssyt ne.
"Mutta johan minä sanoin Tigellinukselle, ettei noituus vaikuta jumaliin. Etkö sinä muista, oi jumalallinen, kuinka sinä hymähdit ja lausuit heti: habet!" "Muistan." Ja Nero kääntyi Vinitiuksen puoleen. "Rakastatko häntä niinkuin Petronius sanoo?" "Rakastan, herra!" vastasi Vinitius. "Siinä tapauksessa käsken sinun huomisaamuna lähteä Roomaan naimaan hänet.
Lewenhaupt yhä synkistyi: Siinä tapauksessa olisi Suomi menetetty ijäksi ja Birkenfeldillekin saisimme sanoa jäähyväiset, ja se taas merkitsee sitä, että Ruotsista tulisi Venäjän käskyläinen. Buddenbrock kallisti nöyrästi päänsä. Mitäs auttaa jos ei vähemmällä päästä. Muutoin lausuit itse riidellessäsi Myssyjä vastaan, ettei Ruotsille paljoa merkitse, onko sillä yksi erämaa enemmän tai vähemmän.
Vaan minä sulle en tee väkivaltaa, varjelen ennen muitakin vastaan, sill' olet kuin oma taattoni oisit." Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Niinhän laita jo lie nyt, poikani, kuin sinä lausuit.
Niin väikkyy hehku huulien, niin liehuu kultakutrit pään! Hän, lapsi satain sulojen, niist' tiedotonna katsoo päin. Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse ruma näin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja immen lemmen sentään sain! Ma kauan toivoin tuskaillen etuja naisten hurmaajain, ja kunnes lausuit henkehen vain katsovas, ma jäykäks jäin. Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ester katseli Sveniä pelästyneen hämmästyneenä. Hän oli sanomaisillaan: "Isänkö henki myös moisen lauseen tuo huulillesi?" Mutta hän lausui sen sijaan: "Onko se mahdollista, Sven! Kuinka et huomaa, että sanat, jotka lausuit isällesi, olivat rumia ja lähteneet juuri tuollaisesta ymmärtämistä, s.o. rakkautta puuttuvasta sydämestä?
Tekisit minulle mieliksi, jos heittäsit sen pois meren syvyyteen! DAGNY. En, Sigurd, siksi on se minulle liian rakas; onhan se sinun lahjoittamasi! Mutta ole huoletta, minä salaan sitä suurimmalla tarkkuudella, enkä koskaan ilmaise mitä mulle äsken lausuit. THOROLF. Kaikki on valmisna juhlaretkeä varten! DAGNY. Tule Sigurd, sä jalo, uljas sankari! SIGURD. Tyynesti, Dagny, tyynesti!
Kohta hän Kalkhaaseen tuhoentein loi ne ja lausui: "Tietäjä turmahinen, hyvän enteen kelle sä tiesit? Ennustaa, mitä vain pahint' on, sepä sulle on mieleen. Milloin suotuisan sanan lausuit taikkapa täytit?