Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Katosta putoeli tuontuostakin ruusuja pöydälle ja pöydän ympärillä lepääville. Petronius rupesi vihdoin pyytämään, että Nero ylentäisi juhlaa laulullaan, ennenkuin vieraat pahoin juopuivat. Kuorossa yhtyivät vieraat hänen pyyntöönsä, mutta Nero vastusti.
Aurinko juuri nousi taivaan rannalta ja kultasi talvivaipan jäännöksistä kirjavia vuoren rinteitä, ihaniksi siveli kankaan hongiston tuhuralatvat, ja kukkivan näytti nuo tummaliepeiset, ikivanhat kuuset. Lintuset laulullaan tervehtivät aamuaurinkoa. Mieleni paloi salolle. Lähdin huoneesen, herätin emännän ylös.
Oi, ihanampaa olentoa ei koko maailmassa ole; hän olisi saattanut keisarinkin kupeella maata ja tätä orjantöihin määrätä! JAGO. Nyt olette väärällä tolalla taas. OTHELLO. Hirteen koko vaimo! Sanon vaan mikä hän on. Niin näppärä neuloja! Ihmeteltävän soitannollinen! Oi, hän saattaisi laulullaan raivokkaan karhunkin kesyttää! Ja niin valtava ja rikas älyltään ja neroltaan!
Siinäkin on kysymys linnasta, vieläpä »isosta hovilinnasta», jossa pitoja uljaita pidetään, siinäkin on kysymys kansallisen hengen heräämisestä, jonka vanha kannelniekka saa aikaan kalevalaisella laulullaan, siinäkin on hetken hurmaus yhtä runollisesti esitetty ja siinäkin on loppu yhtä optimistinen ja päivänpaisteinen.
Sanoin hänelle, että Orfeuskin laulullaan sai nukutetuksi villit pedot ja että Nero nukuttaessaan Vespasianuksen oli saavuttanut yhtä suuren voiton. Punapartaa saa kyllä moittia, jos moitteeseen vain sekoittaa tarpeeksi imartelua. Armollinen Caesarittaremme Poppaea ymmärtää ne asiat juurtajaksain." "Valitettavasti," puhui Aulus, "ovat nyt ajat sellaiset.
Nuori Lukanjah Ukereweestä ja hänen kuninkaallinen sukulaisensa Mikando näyttivät tänä yönä nuorallatanssijan suurta notkeutta ja tanssivat vallattomasti iloiten; sata sotilasta mannermaalta säestivät tanssia laulullaan sellaisilla keuhkovoimilla, että "Refuge" saaren suuret paadet kajahtelivat villeistä äänistä.
Ja kiurut ylähällä ilakoivat, miss' sini taivaan oli siintävin, ne kevätaamun kirkkautta joivat ja pukivat sen laulunsäkeihin. Ja joku nuori teini työhön käyden hän tunsi runoinnon rinnassaan ja sydämensä onnen, liian täyden, toi julki muillekin hän laulullaan. Ja Särkilahti kaiken näki, kuuli, ja ilo syttyi salaa silmihin. Sen kevään lainaksi hän itse luuli, mut syvempää se tuli kuitenkin.
Aurinko oli jo hetken aikaa sitten mennyt mailleen ja laululintuset olivat lopettaneet ylistyslaulunsa ja pää painettuna pikku siipiensä alle lepäsivät rauhallisina puiden oksilla, ollaksensa valmiina uusilla voimilla seuraavan päivän koittaessa laulullaan alkamaan kiitostansa Luojalleen.
Suurin osa riensi kuitenkin toisen luokan odotussaliin, jossa valkotakkiset ylioppilaat odottivat laulullaan. Ja ne, jotka sinne menivät, ne olivat oikean paikan valinneet. Tähdättiin ovea kohti ja kohta tulikin hän ovesta. Mies roteva ja juhlallinen. Harmahtava tukka, tuuheat kulmakarvat. Astui sisään kuin kuningas, joka on tottunut kunnioitukseen.
On ihmeellistä, kuinka sellainen kuoro yhdistää ja kuinka sen kautta pääsee heitä lähelle, kuinka se kokoo nuoria ja vanhojakin ja kuinka sen ohessa sitten voi heille puhua ja heitä innostuttaa ja saada heitä mukaan muuhunkin. Me ensin laulatamme heidät hereille heidän omalla laulullaan." "Kansan laululla kansan."
Päivän Sana
Muut Etsivät