Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Siitä vanhan yliskamarini ikkunasta, missä ei muuta kuin niitty ja niityllä lato ja niityn takana järvi ja järven halki viitoitettu tie ja sen perillä matalakukkulainen metsäinen maa. Enpä tiedä toista maisemaa niin mieluista, kuin missä on pappila ja kirkko.
Pelko että täytyy maksaa vielä lato, vei jo mielen maltinkin. Jo valitti mies riitelemällä: Mutta sitä siirappia kun pitääkin olla, jotta vaikka hänessä uisi... Ei enää mikään muu ruoka vältä...! Ja sitten vielä ne pojan vaatteetkin sille Nikodemukselle hilloi, eto ölinästä.
Ei sekään palo tullut sitä vaarallisemmaksi. Olkilato tallin ja navetan välillä oli sytytetty, niin että tarkoitus kyllä oli saada koko talo poroksi. Ja siitä olisi saattanut tulla enemmän kuin aikomus olikaan. Sillä koko kylä oli yhten ryhmään rakennettu, paitse Siuron talo. Mutta kylän väki saapui pian apuun, lato hajotettiin ja kaikki muut huoneet saatiin säilymään.
Taikka järven pohjaan tuonne, niin syvälle mutaan, ettei aallotkaan sieltä kadonnutta löytäisi. Mitä minä maailmassa teen? Ei minulla ole täällä sijaa; ei yksikään ihminen minua kaipaa eikä itke. Miksi, Jumala, loit näin kurjan olennon, josta ei kenellekään ole iloa, ja jota ei kukaan, kukaan, ei kukaan rakasta. HELKA. Hei, tulkaa tänne! Täällä on lato, jossa saamme oivallisen yösijan.
Sill'aikaa rupesi Juhana yhä laajemmin viljelemään ja rakentelemaan. Asuintupaan ei vielä koskettu, hän vaan paranteli kaikkea muuta. Riihi ja lato olivat olleet ensimäisinä rakennustöinä. "Omaa tupaani en vielä uusi", sanoi hän; "se jääköön viimeiseksi työksi. Ensin kauniit pellot, sitte kaunis asunto ja viho viimeiseksi kauniit vaatteet." Se hänen sananpartensa oli.
Ja loppumattomat pilvet kuin rievut kosteat niin matalalla ja verkalleen puunlatvasta toiseen kulkee. Sadat märjät kynnökset välkkyy. Ja oja on vettä täys. Ei ihmistä näy ei kuulu. Kaik' veräjät puretut on. Vain aitojen aukot tyhjinä kuin katkenneina katsoo. Lato harmaja yksin valvoo yhä keskellä niittyjen kuin vartija ankarin, lempein ja lahjomattomin. Ja metsiköt hopeassa ui.
Lato lahden pohjassa niityllä töllöttää suu auki ja vielä enemmän perällään kuin ennen. Otanpa tuosta lumpeita ja hauvinkukkia pikku siskolle, joka niitä aina pyytää tuomaan. Ollappa se nyt itse tuossa kokassa ottamassa, niin olisi sillä hauska. Ei tiedä sisar, ei tiedä kukaan, missä tämä poika menee. Eivät tietäisi tulla ottamaan, vaikka meloisin maailman laitaan.
Ei vaari saanut häntä ymmärtämään tavallisimpiakaan talonpojan asioita. Ei Hinkki tiennyt mitä oja on, mitä lato, mitä virta, mitä niitty, mitä korpi, mitä kartano, vielä vähemmän ymmärsi torpan veroja ja metsänmyynti-asioita, jotka kaikki olisivat olleet välttämättömät ymmärtää vääryyden perille pääsemiseksi.
Ensi kauhusta selvittyään he ryhtyivät tekemään kivistä taloa. Sitä tehdessä he tyyntyivät, ja kun talo oli valmis he pystyttelivät jo keppejä telefoonipylväiksi aikoen laittaa telefoonin taloon. Mutta työ keskeytyi, kun äkkiä kuului huuto: Tulipalo... Lato palaa! Voi! Meidän lato palaa! riemastui Vesa ja yhdestä suusta pääsi toisilta iloinen: Mennään katsomaan!
Ja kulkiessa erään suuren, punasen ladon ohitse, jonka päätyseinä oli maantielle päin, Helena sanoi: Georg, kuinka sinusta tuo lato katsoo? Katsoo? Mitä sinä tarkoitat? kysyi Georg. Eikö näin? Ja Helena nosti silmäkulmansa onnettomiksi ylöspäin valmiina nauruun purskahtamaan. Heillä oli ennen muinoin ollut tapana huvikseen arvostella jokaista rakennusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät